5.2.2018 – Audienssi ulkoministeriön johtajan valtiosihteeri Peter Stenlundin ja Kansalaispalvelupäällikkö Pasi Tuomisen pakeille
Pakolaisten puolesta ry on yhteistyössä Espoon kirjaston ja Suomen afganistanilaisten yhdistysten liitto ry:n kanssa mukana edistämässä afganistanilaisten asemaa Suomessa.
Saimme 5.2. audienssin ulkoministeriön johtajan valtiosihteeri Peter Stenlundin ja Kansalaispalvelupäällikkö Pasi Tuomisen pakeille. Pääasiallisena tavoitteenamme oli etsiä keinoja perheenyhdistämisen helpottamiseksi. Alustuspuheenvuoron käytti afganistanilaisten yhdistysten liittoa edustanut T.M., jonka jälkeen kuultiin ulkoministeriön vastine.
Afganistanilaisten oleskeluluvat haetaan nykyisin Intiasta Suomen Delhin suurlähetystöstä. Pitkä ja kallis matka, jonka voi lisäksi joutua tekemään kahdesti, on monille perheen yhdistämiseen oikeutetuille ylitsepääsemätön este. Ehdotimme, että oleskelulupahakemukset voisi jättää Suomen Kabulin suurlähetystöön, mikä olisi tietysti hakijan kannalta paras ratkaisu. Suomen tavoitteita Afganistanissa ovat kuitenkin pitkäjänteinen kehitysyhteistyö, humanitaarinen apu sekä siviili- ja sotilaallinen kriisinhallinta. Henkilökuntaa muihin palveluihin ei ole, eikä henkilömäärän lisääminen nykyisessä turvallisuustilanteessa ole mahdollista. Afganistan ei ole turvallinen maa. Lähetystön sulkeminen on todennäköisempi vaihtoehto kuin palveluiden laajentaminen. Delhissä kapasiteettia on saatu lisättyä ulkoistamalla hakemusten vastaanotto, mutta tästä ei ole apua niiden kohdalla, jotka ovat tehneet sähköisen hakemuksen etukäteen tai joiden on tultava haastateltaviksi. Delhissä on käytävä kahdesti mikäli maahanmuuttovirasto sitä vaatii. Ensin jättämässä hakemus ja/tai bio-tunnisteet ja tämän jälkeen henkilökohtaisessa haastattelussa.
Keskustelu jäi pääasiassa nykyisen tilanteen toteamiseksi, koska juuri mitään ei näyttäisi olevan tehtävissä. Lähetystöjen väliseen yhteistyöhönkään, mikä olisi yksi ratkaisumalli, ei ole halukkuutta toisten Schengen-maiden taholta. Jos hyvää tahtoa on, niin toinen käynti Delhissä voitaisiin välttää siten, että maahanmuuttovirasto tekisi tarkastuksensa välittömästä, kun hakemus ja bio-tunnisteet on jätetty. Tällöin haastattelua varten ei tarvitsisi tehdä toista matkaa. Tämä ei kuitenkaan ole ulkoministeriön ratkaistavissa vaan vaatii Migrin toimenpiteitä.
JUKKA ERÄKARE
