Turvaa vai pakkopalautuksia?

 

Turvaa vai pakkopalautuksia?

–  Sisäinen pako, pakkopalautus, palautuskielto…

 Pakiolaisten puolesta ry osallistui keskiviikkona 7.3.2018 Vasemmistoliiton eduskuntaryhmän Pikkuparlamentin Kansalaisinfossa järjestämään keskusteluun turvapaikka- ja palautuspolitiikasta.

 

Teema

“Alkuvuoden aikana keskustelu turvapaikanhakijoiden palautuksista on kiihtynyt Suomesta Bagdadiin palautetun ja tapetun Alin tapauksen uutisoinnin jälkeen. Turvapaikkapolitiikan kiristynyt linja on puhuttanut myös muun muassa ranskalaisen tuomioistuimen kiellettyä irakilaisen turvapaikanhakijan Dublin-palautuksen Suomeen palautuskiellon loukkauksen pelossa. Vuodesta 2015 alkaneen maahanmuuttopolitiikan linjanmuutoksen ja useiden lainsäädäntömuutosten myötä turvapaikanhakijoiden oikeusturvan on pelätty vaarantuneen. Useat asiantuntijat ovat varoitelleet Suomen vaarantavan perustuslakiin ja kansainvälisiin ihmisoikeussopimuksiin sisältyvää ehdotonta palautuskieltoa, jonka mukaan ketään ei saa palauttaa alueelle, jossa häntä uhkaa kuolemanrangaistus, kidutus tai muu epäinhimillinen kohtelu.

Mikä on totuus ja miten turvapaikkamenettelyä tulisi kehittää?”

Tilaisuudessa puhuivat sisäministeri Kai Mykkänen, Pakolaisneuvonta ry:n johtava lakimies Marjaana Laine ja UNHCR:n lakimies Thomas Bergman. Myös turvapaikanhakijoiden oikeuksia ajavat ryhmät, WeSeeYou ja Pakolaisten puolesta ry käyttivät puheenvuoron.  Lisäksi Mohammed Javid maahanmuuttajien edustajana kertoi Afganistanin tilanteesta. Viimeisen puheenvuoron käytti vasemmistoliiton puheenjohtaja Li Andersson,

WeSeeYou kampanjan:n striimaama video tilaisuudesta

JUKKA ERÄKARE

Loviisan tytöt

Loviisan tytöt

– Kuvausryhmämme oli 25.2.2018 Loviisassa filmaamassa. Samalla tarjoitui tilaisuus haastatella tyttöjen herttaista “suomi-mummoa”, Desiree Kantolaa.

 

VIDEOSPOTIT

Desiréen haastattelu on avaus yhdistyksen videotuotannolle. Tarkoituksenamme on julkaista tietoiskun tyyppisiä spotteja sekä lyhyitä videohaastatteluja ja raportteja.

Kuvaustilanne Araearin perhe

JUKKA ERÄKARE

 

Irak ISIS:n jälkeen – ponnistelua ja karkurijahteja

 

Irakin turvallisuuskoneisto

muodostuu hallituksen virallisista turvallisuusjoukoista (poliisi ja armeija) sekä useiden eri ryhmittymien muodostamista puolisotilaallisista joukoista, joista osa on sittemmin saanut virallisen aseman. Tärkein prioriteetti joukoilla on yhä taistelu ISIS/Daesh ryhmittymää vastaan. Kurdialueilla virallistettuja puolisotilaallisia joukkoja ovat Peshmerga-joukot, muualla ISF (Internal Security Forces) jotka koostuvat useista klaanijoukoista ja puolisotilaallisista ryhmistä ilman selkeää ideologista tai etnistä rajaa sekä lähinnä Shia’a taustaisista PMF joukoista [1] (Popular Mobilisation Forces).

Eri ryhmittymiä on viime vuosina yritetty saada hallituksen joukkojen yhteyteen. Jo PMU:n laillistamista aloitettaessa ehdotus herätti huolta ja vastarintaa [2]. Huolet vaikuttavat osoittautuneen tosiksi ja hallituksen kontrolli puolisotilaallisista joukoista on toteutunut heikosti tai ei lainkaan. Myös hallituksella on paljon sisäisiä konflikteja, jotka vaikuttavat turvallisuus- ja valtatyhjiön syntyyn. [3]

Tässä tilanteessa ISIS/Daesh joukkojen menettäessä hallintoalueitaan ovat puolisotilaalliset joukot voimistuneet. Joukot ovat ottaneet tehtäväkseen ISIS/Daesh yhteistyöstä epäiltyjen etsimisen ja tiettävästi ainakin joissain tapauksissa toimimisen sekä tuomarina että teloittajana [1].

Koko ISIS:n vastaisen taistelun ajan militiaryhmittymät (joita on yli 40) ovat keränneet erilaisia nimilistoja ‘karkureista’, henkilöistä jotka eivät ole toimineet heidän kanssaan yhteistyössä tai joita he epäilevät yhteistyöstä ISIS/Daesh:n kanssa. Ihmisoikeusjärjestöt ovat tuoneet esille, että näiden monien päällekkäisten listojen käyttö johtaa virheellisiin syytöksiin ja vakaviin sosiaalisiin, ekonomisiin ja oikeudellisiin loukkauksiin. Nämä kohdistuvat pääosin Sunni-Arabeihin. [1]

‘Petturilistoille’ voi päätyä monilla tavoin. ISIS:n uudelleen vallatuilla alueilla saattaa riittää pakomatkan epäonnistuminen, kuten monen Mosulilaisen kohdalla on Human Rights Wathicn tutkijan Belkis Willen mukaan käynyt  [4 p13]

Ninevehen maakunnassa ISIS/Daeshin vastaista taistelua käyvät lähinnä PMF joukot, jotka koostuvat osin paikallisten Sunniheimojen taistelujoukoista. Myös heidän tiedetään osallistuneen vakaviin oikeudenloukkauksiin alueen väestöä, pääosin Sunnisiviilejä, kohtaan. Heimotaistelijat syyttävät herkästi ISIS:n hallinnoimille alueille jääneitä ‘heimon kunnian tahraamisesta’. Virallisesti Irakin hallinto on sanktioinut ISIS/Daesin hallinnoimalla alueella asuneiden epäilemisen ISIS kätyriksi [4 p13], mutta ei pysty kontrolloimaan tilannetta.

Myös PMF joukot ja Sunniheimot ovat listanneet epäiltyjä erilaisille nimilistoille. Willen mukaan syyksi listalle joutumiseen epäiltynä ISIS kätyriksi on saattanut riittää teen tarjoilu ISIS taistelijalle [4 p13]. Nimilistoja on myös useita päällekkäisiä. Niiden luotettavuutta heikentää myös se, että listoille päätyneistä henkilöistä harvoin on muuta tietoa kuin nimi. Siksi saman nimiset henkilöt joutuvat herkästi epäillyksi. Willen mukaan listoilla on jopa 90,000 nimeä eikä ole mitään keinoa tarkistaa niiden oikeellisuutta [4 p13].

Sunnimilitiat ovat myös alkaneet rangaista ISIS:n hallinnoimille alueille jääneitä ja ISIS:n vastaisesta taistelusta heidän silmissään kieltäytyneitä ihmisiä ja heidän perheenjäseniään. Rangaistukset voivat olla vankeutta, kidutusta ja kuolemantuomioita. Sunnimilitiat ovat luoneet ‘ISIS perheiden’ käsitteen, jolla laajennetaan vastuu ISIS / Daesh kytköksistä epäillyn henkilön teoista tämän perheenjäsenille. Tämä on johtanut epäiltyjen henkilöiden vanhempien ja muiden perheenjäsenten vangitsemisiin, jotka uhkaavat muuttua pysyväisluontoisiksi [4 p14].

Puolisotilaallisten joukkojen toiminnan epäselvyyksistä on tiedetty Irakin hallinnossa jo jonkin aikaa tai ainakin väärinkäytöksistä on ollut vahvoja epäilyksiä. Näihin ei kuitenkaan ole puututtu. Human Rights Watchin mukaan touko-kesäkuun 2016 väkivaltaisuuksista, joissa surmattiin tai katosi useita sunnitaustaisia miehiä ja poikia, epäiltiin ja jopa tutkittiin Hezbollah Brigade -nimistä puolisotilaallista ryhmittymää. Tästä ja muista vastaavista epäilyistä huolimatta Irakin hallinto päätti hyväksyä lain, jolla puolisotilaalliset joukot liitettiin osaksi Irakin virallisia turvallisuusjoukkoja [5].

Kansainväliset ihmisoikeusjärjestöt, kuten Amnesty International, ovat tuoneet esiin huolensa Irakin hallinnon rangaistuskäytännöstä. Erityisesti kuolemantuomioiden käytöstä. Yhtenä esimerkkinä ovat massateloitukset, jotka kohdistuvat henkilöihin, joita ollaan syytetty tai joita epäillään osallisiksi yhteistyöstä Daesh/ISIS toimijoiden kanssa. Teloitukset ovat tapahtuneet ilman asianmukaista oikeudenkäyntiä ja esiin on tullut epäilyksiä syytösten perustumisesta pakotettuihin, kiduttamalla tai uhkailemalla tuotettuihin tunnustuksiin

Sekä paikalliset että kansainväliset toimittajat ovat löytäneet todisteita väärinkäytöksistä ISIS/Daesh järjestön toimintaan osallistumisesta epäiltyjen kohtelussa.

Alla linkki FRB uutissivuston raporttiin epäiltyjen massateloituksista, joihin myös Amnesty International on kiinnittänyt erityistä huomiota. Uutisessa siteerataan YK:n tiedottajaa, joka tuomitsee Irakin massateloitukset ja ilman asianmukaista oikeudenkäyntiä langetettavat rangaistukset [7]. FRB:n raportti

UK TV4:n toimittajien raportti [8] kuvaa hallinnon kyvyttömyyttä suojella kansalaisiaan, erityisesti sunneja, joita militiat erityisesti uhkaavat etnisen taustan vuoksi. Militiat ovat levittäytyneet yli maan joten muutto toiselle alueelle ei anna turvaa kuin hyvin harvoissa tapauksissa.

Muutto alueelta toiselle on hyvin vaikeaa käytännössä jo siitäkin syystä, että alueet ovat perinteisesti eriytyneet ja eri heimojen tai etnis-uskonnollisten ryhmien hallussa, kuten Lattimer kuvailee artikkelissaan. Toisen ryhmän hallinnoimalla asettuminen ilman olemassaolevia siteitä on käytännössä mahdotonta. Alueelta toiselle matkustaminen herättämättä militioiden huomiota on myös käytännössä mahdotonta. Lattimer kuvailee todistamaansa tilannetta; tarkastuspisteitä on vieri viessä. Yhdeltä läpipäästyä on mentävä seuraavalle ja jokainen julistaa lipullaan allianssiaan ryhmittymään, johon kuuluu, ja jotka liehuvat yhä korkeammissa saloissa. Lippujen joukossa on Irakin valtiollinen lippu [4 p18].

Militiat ja näiden tarkastuspisteet ovat osa valtiollista koneistoa ja sen hyväksymiä mutta ilman kunnollista valvontaa. Tämä tarkoittaa, että väärinkäytöksistä on vaikea valittaa ja niihin on vaikea puuttua virallisten kanavien kautta. Militiat ovat usein heimoihin ja etnis-uskonnollisiin ryhmiin sidoksissa ja niiden taustalla on agenda suosia tiettyjä ihmisryhmiä toisten ylitse. Tämä vaikeuttaa lisää alueelta toiseen muuttamista sekä vähemmistöryhmien elämää yleensäkin [4 p19].

ISIS /Daeshin kanssa yhteistyöstä syytettyjen kohtalo on usein synkkä. Vankiloiden olot ovat erittäin heikot ja hygieniassa on puutteita. Vangittuna on aikuisia ja lapsia eikä heitä ei erotella [4].

Sotarikoksista ja terrorismista syytetyille langetetut tuomiot on annettu pääosin perustuen tunnustuksiin. Tunnustusten ja pidätyksen välillä on usein kulunut aikaa, mikä herättää epäilyksiä tunnustuksien saamisesta pakottamalla [4 p23].

Ohessa irakilaisen valokuvajournalistin kuva- ja videoraportti pidätettyjen kuulusteluista kiduttamalla Irakilaisessa vankilassa Mosulissa. Tämä antaa hyvän kuvan siitä, kuinka taistelu ISIS/Daeshia vastaan on antanut vapaat kädet monille toimijoille ja mahdollistanut käytännössä sotarikosten sallimisen [9].

ISIS/Daesh on ollut vähemmän voimakas toimija Basran alueella Etelä-Irakissa. Siksi Irakin hallinto on siirtänyt turvallisuusjoukkoja pohjoiseen epävakaammille aluielle. Tämä on luonut alueelle tilanteen, jossa virallisen hallinnon alaiset turvallisuusjoukot on päässyt korvaamaan klaanien oma koneisto, joka myös on kytköksissä useisiin militioihin. Näistä osa taistelee vahvasti ISIS:ä vastaan, osa keskittyy oman alueensa puolustamiseen ja valtansa kasvattamiseen. Joillakin on kytköksiä järjestäytyneeseen rikollisuuteen [3].

Näiden raporttien perusteella muodostuu kuva sekasortoisesta turvallisuustilanteesta, jossa eri toimijoiden syytösten kohteeksi joutuneiden on vaikea varmistaa omaa oikeusturvaansa miltään taholta. Ilman klaanien turvaverkkoja olevien henkilöiden tai militioiden silmätikuksi jostain muusta syystä joutuneiden on vaikea turvata elämä ilman oikeudenloukkausten vaaraa. Suurin uhka kokee Sunni-arabeja, joita uhataan etnisen ja uskonnollisen taustansa takia. Uhka voi kuitenkin kohdata taustasta riippumatta ketä hyvänsä, joka on oman tai sukunsa toiminnan seurauksena joutunut militoiden kiinnostuksen kohteeksi. Etelä-Irakissa uhan muodostavat klaanien valtataistelut, jotka limittyvät militioiden välisiin yhteydenottoihin, Iraninin pyrkimyksiin vaikuttaa Irakin politiikkaan sekä järjestäytyneen rikollisuuden toimintaan.

TIINA PELKONEN

Pakolaisten Puolesta Ry. – Citizens for Refugees Finland

Lähteet:

[1] United States Commission on International Religious Freedom – Iraq Chapter 2017http://www.uscirf.gov/sites/default/files/Iraq.2017.pdf (noudettu 07.01.2018)

[2] Middle East Eye: Controversial Iraqi militias now part of army after parliament votehttp://www.middleeasteye.net/news/iraqs-parliament-legalizes-controversial-pmus-566417926 (Noudettu 12.01.2018)

[3] United States Department of State Bureu of Diplomatic: Safety Iraq 2017 Crime and Safety Report: Basrah
https://www.osac.gov/pages/ContentReportDetails.aspx?cid=21397 (noudettu 12.01.2018)

[4] European Asylum Support Office Iraq Practical Oooperation Meeting Report 2017https://coi.easo.europa.eu/administration/easo/PLib/IRQ_Meeting_Report.pdf (noudettu 14.01.2018)

[5] Human Rights Watch – World Report 2017 (via Refworld.org)http://www.refworld.org/docid/587b583c66.html (noudettu 09.01.2018)

[6] Amnesty International News: 38 Hanged in Abhorrent Mass Executionhttps://www.amnesty.org/en/latest/news/2017/12/iraq-38-hanged-in-abhorrent-mass-execution/ (noudettu 12.01.2018)

[7] Foreign Relations Bureau – Iraq: UN Appalled at Iraq’s Latest Mass Hanging: spokeswomanhttp://www.frbiu.com/articles/un-appalled-at-iraqs-latest-mass-hanging-spokeswoman (noudettu 12.01.2018)

[8] Foreign Relations Bureau – Iraq: Sunnis Dissappeared at the Hands of Shia Militiahttp://www.frbiu.com/atrocities-uncovered/sunnis-disappearing-at-the-hands-of-shia-militia (noudettu 12.01.2018)

[9] The Toronto Star: Bound.Tortured.Killed.
http://projects.thestar.com/iraq-torture-abuse-murder-war-crimes/ (noudettu 12.01.2018)

Mitä tarkoittaa ansioton maahanmuuttaja?

Mitä tarkoittaa ansioton maahanmuuttaja?

Erna Bodströmin kolumni on kirjoitus, mikä jokaisen tulisi lukea

 

En usko, että kukaan turvapaikanhakijoiden parissa työskentelevä olisi välttynyt näkemästä Suomen turvapaikkaprosessin tuottamia oikeusmurhia. Lähes kaikista Irakista, Afganistanista tai Somaliasta tulleiden turvapaikanhakijoiden negatiivisista päätöksistä valitetaan hallinto-oikeuteen [1]. Se kertoo omaa kieltään ja on helppo ymmärtää, koska sotaa pakenevan, pahoinpidellyn, vainotun, uhatun ja/tai kidutetun on vaikea käsittää miksi turvapaikan edellytykset eivät täyty. Miksi heidän pelkonsa ei maahanmuuttoviraston ja Suomen oikeuslaitoksen mielestä ole objektiivisesti perusteltua.

Ylen jutussa [1] viranomaiset antavat kuvan, että valitukset olisivat suurimmaksi osaksi turhia ja niitä tehtäisiin kevyin perustein. Muun muassa juuri tämä ylenkatsova asenne, jota mediakin usein kritiikittömästi välittää, luo mielikuvaa ansiottomista maahanmuuttajista ja muokkaa yleistä mielipidettä turvapaikanhakijoita vastaan.

Erna Bodström pohtii kolumnissaan ”Ansioton maahanmuuttaja ja Suomen turvapaikkakäytännöt” ansiokkaasti miksi näin on käynyt. Miksi Suomi on tahrannut maineensa ihmisoikeuksia kunnioittavana oikeusvaltiona.

 

Lainaus kirjoituksesta (Tiede & edistys aikakauslehti):

”Kuluneen vuoden aikana lukuisat asiantuntijat ja maallikot ovat toistuvasti tuoneet esille turvapaikkaprosessiin liittyviä ongelmia. He ovat arvioineet, että nämä ongelmat vaarantavat vakavasti turvapaikanhakijoiden ihmisoikeudet ja oikeusturvan . Tästä huolimatta näihin ongelmiin ei ole selkeästi puututtu. Miksi ei?”

Vastaus kysymykseen selviää kolumnista:

Erna Bodström ”Ansioton maahanmuuttaja ja Suomen turvapaikkakäytännöt”

JUKKA ERÄKARE

jukka.erakare(ät)cfrf.fi

Viite [1] 7.9.2016 Hanna Helinko / Maahanmuuttovirasto

Citizens for Refugees Finland visits “Migration to Europe” conference in The Hague

Citizens for Refugees Finland visits “Migration to Europe” conference in The Hague 

(Tämä artikkeli on julkaistu vain englanniksi)

On Friday November 3rd, the JASON institute organized a conference on ‘”Migration to Europe” in The Hague, Netherlands. The day opened with two keynote speakers presenting their take on the current developments in migration, and on the EU-Turkey deal with its takeaways. After the speeches the participants could follow workshops provided by representatives from the Dutch Ministry of Foreign Affairs, the Ministry of Security and Justice, Clingendael, University of Amsterdam, Leiden University and a journalist. Finally, to put all the learning into practice, the day ended with a simulation game, in which participants were representing states and negotiated a deal with other states to settle the migration issue. A member representing CFRF joined the conference and now shares some of the highlights and key messages from the day.

The day began with two interesting key note speeches, the first one on human smuggling industry in Africa and evaluation of the consequences of EU’s policies in the region, and second one focusing on the key takeaways from the EU-Turkey migration deal signed in 2016.

The first speaker, Ms. Fransje Molenaar, a research fellow at the Clingendael Institute broadly introduced the migration “crisis”, focusing on highlighting the problems migrants face on their route through Libya to Europe and how do EU policies affect migration and its root causes. Ms. Molenaar provided many valuable critical points of view and research findings  on three main EU approaches to controlling migration: development aid, policing and criminalization.

First,  EU has increased its development efforts in countries like Niger and Chad, from where people migrate to Europe through Libya. EU’s expectation clearly is that poverty eradication can stop migration. However, research findings indicate this assumption is not correct. Investing in development is only more likely to increase migration in the long-term as better income tends to mobilize people, whereas poverty passivates people. In this respect, it shows politicians’ disregard to migration research as they keep using this rhetoric of development aid as the answer to migration. What could work, however, is to direct more efforts in conflict resolution in conflict-ridden countries, for example in Syria, or putting in place institutions preventing these conflicts. However, despite this rhetoric being used from time to time, there is considerably less action taken in this domain.

Second, the EU is aiming to implement better policing in order to stop migration. For example, EU is training police forces in Agadez, Niger, to stop human smuggling. This has been very successful in stopping migration on certain routes up to 70%. However, migration tends to follow a “waterbed effect”, which means that the smugglers then simply just choose another route. Although this seems like an effective strategy by the numbers, it is not a sustainable strategy, as migration as a phenomenon as common as eating, will find its way. Furthermore, it leads to other worrisome developments, which are further exacerbated by criminalization of migration.

Third,  both the public discourses as well as implemented policies indeed criminalize migration. This is problematic on multiple accounts; The news, for example, constantly use rhetoric of human smugglers as criminals. This is oversimplifies the issue. In reality, the “migration business” is simply a low entry industry and covers all sorts of different activities. For example, there are people now whose livelihoods depend on selling water to the migrants. Therefore, arresting everyone in the belief that it solves the issue does not bring justice to the complexity of the phenomenon. Another problem of criminalization of migration is that it comes with inherent control mechanisms, such as detention centers, which tend to increase actual crime such as forced labor or prostitution, which has been a growing problem in Libya, for instance.

What is most striking about criminalization of migration is that it has created a control system that forces those people who never intended to migrate to EU, to  actually do so, just to escape the system. Furthermore, the current debate lacks nuance, which can be a direct consequence of the prevailing criminalizing discourse; with such heavy focus on the threats and risks, there is very little room for the opportunities migration could create that could benefit both origin as well as destination countries. All this wastes time, resources, and unfortunately, human lives. The debate should no longer be about “stopping” migration or “closing the borders”, simply because it is not realistic. The real focus, according to ms. Molenaar, should be in directing migration in a controlled and sustainable way. As long as Europeans continue to vote for their right-wing anti-immigration parties, this transition is unlikely to happen anytime soon. The key takeaway from this speech was the encouragement it gave for the civil society to keep on showing the human consequences of these policies to the public, because this is the strongest counter to the prevailing narrative and the inhumane policies.

Disclaimer: The article was written based on notes made during the conference, any errors of interpretation are our own.