Jul 18

Etelä-Irakin levottomuudet

Ikoniseksi muodostunut kuva mielenosoituksista

Etelä-Irakin levottomuudet uhkaavat rauhan kehitystä

Kansainvälistä mediaa seuraavat suomalaiset ovat viimeisten päivien aikana saaneet lukea Irakiin levinneistä uusista levottomuuksista.Tällä kertaa kyse ei ole islamisteista tai valtioiden välisestä sodankäynnistä, vaan maanlaajuisiksi levinneistä mielenosoituksista, joihin hallintokoneisto on vastannut väkivaltaisesti. Alkunsa mielenilmaukset saivat Basrasta, Etelä-Irakista, alueelta joka on öljyntuotannon ja kaupan keskus, myös Lähi-Idän Venetsiana tunnettu. Juuri nyt kanaaleista tai myöskään rauhasta ei ole tietoakaan. Mielenosoituksia hajotetaan väkivaltaisesti. Paikoitellen sähköt on katkaistu tunneiksi tai jopa päiviksi, Internet ja mobiiliverkot ovat alhaalla laajoilla alueilla estäen yhteydet ulkomaailmaan. Silti tietoon on tullut, että mielenosoittajia on surmattu. On kuin kesän infernaalinen kuumuus olisi tuonut mukanaan pienen osan helvettiä maan päälle.

Etelä-Irak

Etelä-Irakia on pitkään pidetty epävakaan Irakin rauhallisimpana osana, pohjoisen Kurdistanin ohella. Isis on saanut Basrassa heikosti jalansijaa ja  öljyjalostamot ovat toimineet lähes keskeytyksettä koko sisällissodan ajan. Etelä-Irak on shiia-enemmistöinen mutta on perinteisesti suvainnut – ainakin päällisin puolin rauhanomaisesti – myös muita uskonsuuntia ja uskontoja.

Viimeisen vuoden ja kuukausien aikana Basran alueelta on kuitenkin alkanut tihkua uutisia pahenevista levottomuuksista. Esim. Reuteurs kirjoitti syksyllä 2017 öljynjalostamojen hankaluuksista alueella ja niiden kokemista uhkista [1].

Nyt tilanne on eskaloitunut tavalla, joka jo tuolloin oli nähtävissä. Basra on ollut suhteellisen rauhallinen, mutta alue ei koskaan ole ollut Irakin keskushallinnon hallinnassa. Se on ollut koko Isis/Daeshin vastaisen taistelun ajan ja jo sitä ennen heimojen ja heimotaustaisten militioiden keskinäisten voimamittelöiden pelikenttä. Heimojen valta kasvoi entisestään hallituksen joukkojen ja poliisivoimien siirtyessä pohjoiseen taistelemaan Isistä vastaan, mikä loi turvallisuustyhjiön [2]. Tämä on johtanut myös rikollisuuden kasvuun. Merenrantakaupunki on myös salakuljetuksen ja huumekaupan keskus [2].

Tilannetta hankaloittaa osaltaan myös se, että monet militioista ja osa niihin kytkeytyvistä heimoista, ovat myös kytköksissä Iraniin. Heimoilla voi olla jäseniä yli valtion rajojen – valtioiden rajat tässä muodossaan ovat kuitenkin suhteellisen uusi keksintö ja sukulaisuussuhteet jatkuvat huomattavasti pidemmälle historiaan. Kauppasuhteet raja-alueilla ovat myös vaikuttaneet suhteiden muodostumiseen, niin Irakissa kuin muuallakin.

Ongelmia aiheuttaa Iranin pyrkimys vaikuttaa lähialueidensa politiikkaan. Militioita tiedetään koulutetun Iranissa  ja osa näiden johtohahmoista on selkeästi iranilaismielisiä [3].  Yhteinen uskonto – shiialaisuus – yhdistää Irania ja Irakin ’Iran-mielisiä’. Mahdollisesti kyse on myös yhteisestä vihollisesta – Yhdysvalloista.

Iran ei kuitenkaan ole pelkästään hyvä kumppani Etelä-Irakille. Basra on meren rannalla ja hyvin kuuma kaupunki. Vesi on suolaista ja sitä on vähän. Maatalousvettä saadaan kahdelta suunnalta, joista toinen on alkukanavaltaan Turkin hallussa  ja toinen Iranin. Omalla puolellaan Turkki on padonnut vesistöä, mikä aiheuttaa kiistoja. [4]  [5]

Myös Iran harjoittaa maanviljelyä osin epäsuotuisissa oloissa. Ilmastonmuutos on pahentanut tilannetta ja laajenevat öljykentät saattavat myös olla osasyyllisiä ongelmiin. Veden suolapitoisuus on nousussa. Irakin puolelle juoksutettu vesi on enimmäkseen suolaista ja kelvotonta sekä juomavedeksi että maatalouskäyttöön [4] [6].

Basran pohjoispuolella on suuria öljykenttiä, jotka tuottavat suuren osan Irakin vientivoitoista. Basran kaupungin yötaivas hohtaa öljy-yhtiöiden turvasoihtujen ikuisista liekeistä ja ajoittain maakaasu roihahtaa lähiöissä tuleen. Mutta asukkaat sietävät tilannetta, sillä öljy ja maakaasu ovat myös tulonlähde. Tai ovat ainakin olleet. Öljynjalostamot kuuluvat osin kansainvälisille yhtiöille, kuten Shellille tai venäläiselle Lukoilille, ja osin kansallisille yrityksille. Molemmat palkkaavat pääosin työntekijöitä ulkomailta tai muualta Irakista, eivät Basrasta. Siten hyödyt öljyntuotosta valuvat alueen ulkopuolelle. Haitat kuitenkin jäävät Etelä-Irakiin, mikä on aiheuttanut yhä enenevässä määrin pahaa verta. Basrassa ja sen lähialueilla erityisesti nuorisotyöttömyys on korkeaa [7].

Heikentyneet elinolosuhteet aiheuttaneet levottomuutta

Isisin vastainen taistelu on heikentänyt tavallisten irakilaisten elämänlaatua. Liikkuminen on muuttunut vaarallisemmaksi ja infrastruktuuri yleisesti heikentynyt. Riippuvuus valtion ulkoisista, epävirallisista järjestelmistä, kuten heimoista ja suvuista, on lisääntynyt. Monille, erityisesti naisille, vanhuksille ja lapsille,  pääsy lääkäriin on mahdottomuus. Koulutus ja pääsy koulutuksen pariin on heikentynyt ja riippuu yhä enemmän varallisuustasosta [8]. Sähköstä ja vedestä on ajoittaisia puutteita [9] [10]

Vaikka taistelu Isistä vastaan on enimmäkseen päättynyt, ovat ongelmat jääneet. Ihmiset sietävät poikkeusoloja oman aikansa ja sen jälkeen alkavat protestoida. Nyt irakilaisten mitta alkaa olla täysi.

Protestit alkoivat Basrasta  8.heinäkuuta ja levisivät nopeasti lähialuelle. Mielenosoituksissa haluttiin kiinnittää huomio kroonisiin ongelmiin sähkön- ja vedenjakelussa, jotka ovat käyneet sietämättömiksi kesän tullessa ja lämpotilan noustessa Etelä-Irakissa lähelle 50 celsiusastetta. Toinen mielenosoitusten kohde oli hallituksen korruptoituneisuus, joka osaltaan on nähty erityisesti Etelä-Irakia vaivaavan työttömyyden taustalla [11].

Mielenosoitukset

Mielenosoitukset olivat rauhanomaisia – ihmiset marssivat, eivätkä mielenosoittajat olleet millään lailla aseistettuja. Hallituksen joukkojen sekä joidenkin militioiden ratkaisu tilanteeseen oli hajottaa mielenosoituksia vesitykein, kyynelkaasulla, ampumalla ilmaan sekä katkaisemalla internetyhteydet useiksi päiviksi – ei vain Basrassa, vaan koko Irakissa. Hallitus määräsi myös sähkökatkoja, jotka kestivät useita tunteja kerrallaan, jopa päivän – huolimatta vaarallisen kuumasta säästä [11].  

Mielenosoitukset levisivät nopeasti ympäri Irakia, myös Bagdadiin. Rauhanomaisina marsseina alkaneista mielenilmauksista tuli joissain paikoin äkäisiä mellakoita ja ihmiset hyökkäsivät myös erinäisiin kaupunkien rakennuksiin. Paikallisilta tulleiden tietojen mukaan mielenosoittajien joukossa on ollut aseistettuja henkilöitä, jotka ovat mahdollisesti olleet militioiden, hallituksen tai Iranin lähettämiä agitaattoreita – tarkoituksena eskaloida tilanne ja saada vastapuolen sotilaille oikeutus käyttää väkivaltaa. Toisaalta on tapahtunut myös summittaista tuhotyötä ja ryöstelyä, mutta tiettävästi melko vähän. Mielenosoittajat ovat kohdistaneet aggressionsa niitä vastaan, joiden kokevat olevan vastuussa kansalaisille aiheutuvista vaikeuksista. Perjantaina pääministeri Haider Al-Abadi lensi Basraan keskustelemaan mielenosoittajien kanssa ja esitti lupauksen puuttua ongelmiin. Hän muunmuassa lupasi lisätä öljy-yhtiöiden käyttämää paikallista työvoimaa. Kuitenkin mielenosoitukset ovat tämänkin jälkeen jatkuneet [11]

Mielenosoitusten aikana ja sen jälkeen on surmattu useita ihmisiä. Joissain tapauksissa epäillyt agitaattorit ovat ampuneet aseettomia mielenosoittajia tai poliiseja. Sotilaat ja poliisit ovat myös jossain tapauksissa ampuneet kohti mielenosoittajia [12].  

Tiedonvälitys

Luotettavan tiedon saanti tapahtumista on hankalaa, sekä ulkomaiselle medialle että irakilaisille itselleen. Yhtenä ongelmana on Irakin hallituksen tahallisesti aiheuttamat katkokset internetin toiminnassa, jotka ovat estäneet kommunikoinnin ulkomaailmaan – videoita ja valokuvia ei ole voitu välittää reaaliaikaisesti. Toinen, pidempiaikainen ongelma on riippumattoman median vähäisyys maassa [13].

Lähes kaikki tai kaikki viralliset uutiskanavat Irakissa ovat jonkin puolueen tai militian hallinnassa tai osoittavat kuuliaisuutta hallitukselle [13]. Se näkyy uutisoinnissa. Esimerkiksi Basrassa tapahtuneet heimojen ja eri militioiden väliset raskaasti aseistetut välienselvittelyt on medioissa kuitattu kärhämiksi, joihin turvallisuusjoukot ovat puuttuneet. Reaaliaikaiset videot ovat voineet antaa täysin toisenlaista kuvaa ’kärhämästä’ tai turvallisuusjoukkojen puuttumisesta. Irakilaiset itse eivät juurikaan luota median puolueettomuuteen. [14 Tyypillinen esimerkki uutisoinnista]

Journalistien työtä häiritsee myös hallinnon nihkeä suhtautuminen lehdistönvapauteen. Näidenkin mielenosoitusten aikana toimittajien työhön on puututtu Irakin perustuslain vastaisesti. Al-Shafak uutiskanava raportoi toimittajien pidätyksistä selkeästi pelottelutarkoituksessa. Viitisenkymmentä toimittajaa on ollut tai on yhä tätä kirjoitettaessa pidätettynä eri puolilla Irakia  heidän työnsä estämiseksi [15].

Paikalliset välittävät tietoa toisilleen ja ulkomaailmaan aina kun mahdollista. Kertomukset voivat olla värittyneitä – myös yksityisillä ihmisillä on omat poliittiset tai heimoyhteytensä – mutta asioiden ollessa tosia samansisältöisiä kuvauksia saapuu useilta ja erilaisilta tahoilta.

Basrasta ja lähialueilta on saatu useita kuvauksia hallituksen joukkojen ja militioiden mielenosoittajiin kohdistamasta ylimitoitetusta väkivallasta. Myös Bagdadista on raportoitu kuolemantapauksia. Raportit ovat tulleet lähes kaikki tavallisilta kansalaisilta, ei median edustajilta.

Levottomuudet uhkaavat rauhan kehitystä

Mielenilmaukset jatkuvat Basrassa ja ovat levinneet ympäri maata. Kuinka kauan ne jatkuvat on vaikea sanoa. Irakin pääministerin Haider Al-Abadin eleestä huolimatta. hallinto ei ole tehnyt mitään todellista puuttuakseen ongelmiin: vesipulaan, sähkökatkoihin, lääkehoidon riittämättömyyteen, työttömyyteen ja köyhyyteen, jotka piinaavat Basraa ja Etelä-Irakia tuottoisista öljylaitoksista huolimatta. Ellei hallinto vastaa näihin kysymyksiin ja tee niin pikaisesti, on Irak pian jälleen kaaoksen partaalla [7] [11] [12].

TIINA PELKONEN

Lähteet:

[1] https://www.reuters.com/article/us-mideast-crisis-iraq-oil-basra/tribal-clashes-political-void-threaten-oil-installations-in-iraqs-south-idUSKCN1BM1BJ

[2] https://www.osac.gov/pages/ContentReportDetails.aspx?cid=21397

[3] https://foreignpolicy.com/2017/10/18/iraqs-shiite-militias-are-just-getting-started/

[4] https://www.thenational.ae/world/mena/in-southern-iraq-drought-tightens-its-grip-1.724594

[5]http://www.kurdistan24.net/en/news/6376fa97-d458-4c7e-a083-201ed2294c05

[6] https://www.thenational.ae/opinion/comment/scarcity-and-strife-are-etching-away-at-region-s-climate-1.672228

[7] https://www.independent.co.uk/news/world/iraq-protests-deaths-oil-south-basra-samawa-a8449706.html

[8]. https://medium.com/stories-from-unicef-in-iraq-english/unicef-helps-682-000-children-access-education-in-iraq-in-2016-818e6b70b87

[9]. http://www.kurdistan24.net/en/news/167f7916-f4b4-45c1-afa5-2d43a09273bf

[10]https://www.reuters.com/article/us-iraq-water-security/as-climate-threats-grow-iraq-battles-a-new-enemy-water-shortages-idUSKBN1E627O https://www.epic-usa.org/healthcare-in-crisis/

[11] https://www.aljazeera.com/news/2018/07/iraq-deadly-basra-protests-spread-cities-180716161530993.html

[12].  http://www.shafaaq.com/en/En_NewsReader/51b89926-bb1f-4efd-9739-d07e69be4d16

[13]. (https://medialandscapes.org/country/iraq )

[14] http://www.alsumaria.tv/mobile/news/220078/iraq-news?utm_campaign=magnet&utm_source=article_page&utm_medium=related_articles )

[15]. http://www.shafaaq.com/ar/Ar_NewsReader/6b27af54-ae1e-406e-bdd7-e5cf2afb83b6

    

Jun 22

Syrjintä piiloutuu rakenteisiin

Syrjintä piiloutuu rakenteisiin

Kirjoittanut FD Nora Repo, We Are a Welcoming Europe -kampanjan koordinaattori Suomessa, Ristin suojassa -projektityöntekijä, erityisdiakonian yksikkö, Helsingin seurakuntayhtymä

Kysymys ulkomaalaistaustaisten ihmisten oikeuksien toteutumisesta on viimeisten vuosien ajan noussut otsikoihin jatkuvasti niin Suomessa kuin koko Euroopassa. Erityisesti Eurooppaan sen ulkopuolelta saapuneiden ihmisten tilanne huolestuttaa monia. Koko Euroopassa kiristyvä poliittinen ilmapiiri on saanut monet palaamaan eurooppalaisten perusasioiden ja arvojen äärelle. Eurooppaan muualta saapuneet ihmiset tuntuvat testaavan ihmisoikeus- ja perusoikeusjärjestelmiemme toimivuutta. Riittääkö oikeuksia kaikille?

Suomessa on viime aikoina puhuttu paljon siitä, että ongelmat ulkomaalaisten kohtelussa ja heihin kohdistuvissa lain tulkinnoissa kietoutuvat usein siihen, että heidät nähdään ensi sijaisesti ulkomaalaisina ja heidän unohdetaan olevan ihmisiä. Esimerkiksi Suomen Unicef kommentoi maaliskuussa 2018 turvapaikanhakijalasten tilanteen olevan sellainen, että yksikään suomalainen viranomainen ei hyväksyisi vallitsevia menettelyjä, jos kyseessä olisi suomalainen lapsi. Samalla perään kuulutettiin myös sitä, että kansallista ulkomaalaisia koskevaa lainsäädäntöä velvoittavampi on kansainvälinen lapsen oikeuksien sopimus. (Vrt. [1 – Yle 2018]) Näin tulisi olla myös ihmisoikeuksien kanssa, jotka perustuvat ihmisoikeussopimuksiin.

 

Mahdollisuudet eivät ole kaikille ihmisille samat

Yhteiskunnassa suora johonkin ihmisryhmään kohdistuva syrjintä on varmasti kaikkein helpoiten havaittavissa. Se tarkoittaa sitä, että jonkun ryhmän jäseneen kohdistuu syrjivää kohtelua ainoastaan ryhmään kuulumisen takia. Tällainen syrjinnän muoto voi myös olla jotakin toista ihmisryhmää suosivaa ja hyödyttävää. Välillinen eli epäsuora syrjintä taas tarkoittaa, että meillä yhteiskunnassa tai muussa sosiaalisessa yhteisössä on kaikille näennäisesti samat säännöt ja käytänteet, mutta kun niitä sovelletaan, jotkut ryhmät jäävät syrjivän soveltamisen seurauksena yhteiskunnan tai yhteisön marginaaliin.

Olen monesti miettinyt esimerkiksi sitä, että ulkomaalaislain muotoilut ja Suomen EU-jäsenyys hyvin selkeästi muovaavat sitä, keillä on paremmat mahdollisuudet saada Suomeen oleskelulupa. Ulkomaalaiset ovat näennäisesti yhdenvertaisia lain edessä, mutta laki ja/tai sen tulkinnat suosivat toisia ihmisryhmiä ja heidän edesottamuksiaan, esimerkiksi EU-kansalaisia, hyvän toimeentulon omaavia ja helpommin työllistyviä henkilöitä (johtuen esimerkiksi heidän kielitaidostaan tai koulutustasostaan), niin kutsuttujen länsimaiden kansalaisia ja heitä joilla on mahdollisuus asioida oman maansa lähetystössä Suomessa oleskellessaan asiakirjojen saamiseksi. Kaikilla ihmisryhmillä ei siis ole samanlaisia mahdollisuuksia ja he ovat näin ollen eriarvoisessa asemassa toisiinsa nähden.

 

Rakenteellinen rasismi voi olla tiedostamatonta

Rasismi on termi joka omaa voimakkaan poliittisen latauksen. Lisäksi rasismille on historian eri aikoina annettu useita eri merkityksiä. ([2]Puuronen 2011, 53) Rakenteellisesta rasismista puhutaan silloin, kun rasismia ei voida pitää ainoastaan yksilöiden tai ryhmien tuottamana ilmiönä, vaan se on yhteiskuntaa enemmän tai vähemmän pysyvästi luonnehtiva piirre. Rakenteellista rasismia on myös hankala havainnoida ja se voi jäädä täysin huomaamatta ja tiedostamatta. ([2] Puuronen 2011, 58)

Sosiologian professori Vesa Puuronen ([2] 2011, 59 ja 62) pitää rakenteellisena rasismina instituutioiden implementoimia käytäntöjä ja normeja, jotka tukevat ja edesauttavat tilannetta, missä esimerkiksi etniset ja kulttuuriset ryhmät asetetaan toisiinsa nähden eriarvoiseen asemaan. Tällaisia käytäntöjä ja sääntöjä voivat olla syrjivä lainsäädäntö tai instituutioiden syrjivät käytänteet. Rakenteellisen rasismin luonteeseen kuuluu myös se, ettei sen tekijä tai edes teon kohde välttämättä ole tietoinen siitä, että teko on rasistinen. Rakenteellisen rasismin seurauksiin kuuluu muun muassa ihmis- ja poliittisten oikeuksien kieltämiseen liittyvät ongelmat sekä henkilön heikot mahdollisuudet vaikuttaa itseään koskevaan päätöksentekoon. Lisäksi rakenteellinen rasismi voi ilmetä syrjinnän kohteeksi joutuneessa ryhmässä kielellisenä ja kulttuurisena assimilaationa sekä heikompana menestyksenä oppilaitoksissa ja alhaisempana tulotasona.

Rakenteellista rasismia voi olla esimerkiksi se, että jollain teolla on kauaskantoisemmat ja toisistaan poikkeavat seuraukset, tekijän ryhmäjäsenyydestä riippuen. Jos suomalainen varastaa kaupasta omenan ja ulkomaalainen tekee samoin, se vaikuttaa heidän elämäänsä eri tavoin. Ulkomaalainen helposti leimataan tämän jälkeen viranomaisten kirjanpidossa epäilyttäväksi yhteiskunnalliseksi ainekseksi, kun taas suomalaisen tapauksessa ajatellaan monesti, että kyseessä on yksittäinen erehdys. Ulkomaalaisen kohdalla tämä voi tarkoittaa jopa maasta karkottamista.

Se että tehdystä virheestä määrätään rangaistus, jonka jälkeen teko on sovitettu, ei näin ollen tunnu pätevän ulkomaalaisten kohdalla. Pienikin asia voi saada aivan kohtuuttomat mittasuhteet. Ongelmallista tässä on se, että ihmisiä tulisi kohdella yhdenvertaisesti ihmisinä, mutta se ei tällaisessa laintulkinnan raamissa voi toteutua. Ulkomaalaisen rikollisen kohtalona on usein rangaistuksen kärsimisen jälkeen maasta karkottaminen. Tätäkin voidaan oikeudellisesti pohtia siltä kantilta, että onko kyseessä tuplarangaistus (ks. [3] Honkasalo, Näre ja Tervonen 2018).

Myös ulkomaalaistaustaisten perheiden jäsenet voivat joutua tilanteisiin, mistä suomalaisilla tai EU-kansalaisilla ei ole aavistustakaan. Jäsenyyttä perheessä, avioliiton aitoutta tai seksuaalista suuntautumista voi joutua todistelemaan ja siitä voi joutua esittämään viranomaisille erilaisia dokumentteja. Lisäksi useampihenkisen perheen yhdistäminen Suomeen edellyttää huomattavan korkeita kuukausituloja, jotka olisivat suomalaisellekin vaikeasti saavutettavissa. Perheen yhdistämistä vaikeuttaa myös ulkomaalaisten ja erityisesti EU:n ulkopuolelta tulevien kolmansien maiden kansalaisten työllistyminen matalapalkkaisille aloille, usein saatavuusharkinnan kriteerien takia.

 

Puuttumisen vaikeus

Yhteiskunnan rakenteissa piilevällä rasismilla voi olla pelottavat seuraukset, jos siihen ei puututa. Saksassa se johti aikoinaan ensin avoimeen rotuerotteluun ja lopulta kansanmurhaan. ([2]Puuronen 2011, 24) Rasismin hyväksyvä tai sitä sietävä ilmapiiri kantaa siis huolestuttavaa siementä ja asiaan puuttumisen tulisikin kiinnostaa meitä kaikkia.

Rakenteelliseen rasismiin puuttumisessa avoimesti rasistisesti toimiviin ja itseään lmaiseviin yksilöihin kohdistuva oikaiseminen ei riitä. Rasistiset tavat toimia voivat vahvistua järjestelmien ja instituutioiden sisällä, siinäkin tapauksessa, että niissä työskentelevät ja toimivat ihmiset eivät ole rasisteja. ([2]Puuronen 2011, 59) Vaikka rasismia pyrittäisiin vastustamaan yhteiskunnassa hyvinkin avoimesti, se ei välttämättä poista ilmiötä, jos rakenteelliseen rasismiin ei päästä puuttumaan vaan sitä ylläpidetään esimerkiksi lainsäädännön avulla, eri instituutioiden toimintaan perustuvana, synnyttämänä tai niihin sisältyvänä. ([2]Puuronen 2011, 59-60)

Töitä siis riittää, että yhdenvertaisuus toteutuisi. Syrjivien käytänteiden ja lainsäädännön hiljaisella hyväksymisellä voidaan saada aikaan valtavasti tuhoa. Saksalainen filosofi ja poliittinen teoreetikko Hannah Arendt on todennut kirjassaan Totalitarismin synty (1951), että yksi ensimmäisiä merkkejä siitä, että sivilisaation regressio on mahdollinen, on puhe laittomista ihmistä (ks.  [4] The Guardian 2018). Tätä kehitystä olemme saaneet Suomessakin seurata poliittisissa puheenvuoroissa, joissa termi ”paperiton siirtolainen” halutaan korvata ”laittomalla maassaolijalla”. Voitaisiin perustellusti kysyä, täyttyvätkö tässä vihapuheen tunnusmerkit?

 

Lopuksi

Mielestäni kaikkien huolestuttavinta Suomen tämän hetkisessä yhteiskunnallisessa tilanteessa koskien ulkomaalaisten asemaa on dialogin ja vuorovaikutuksen puute. Viranomaistahojen kanssa on erittäin vaikea keskustella ulkomaalaisiin liittyvistä asioista niin, että pienen ihmisen näkökulma tulisi huomioiduksi tai että pienen ihmisen kokemusta pidettäisiin arvokkaana ja oikeassa olevana.

Kun puhutaan maasta toiseen muuttamisesta, perheenjäsenten mahdollisuuksista asua yhdessä samassa maassa ja turvapaikanhausta, kyseessä ovat ihmisen elämän kaikkein suurimmat ja ratkaisevimmat päätökset. Olisikin olennaista, että meillä olisi mahdollisuuksia keskustella asioista niin, että ihmisten tilanteet tulisivat oikeasti kokonaisvaltaisesti huomioiduksi, sellaisessa ilmapiirissä missä viranomaistahot myös avoimesti puhuvat toimintansa motiiveista, pystyvät myöntämään tehneensä virheitä ja virhearvioita päätöksenteossaan ja aidosti haluavat parantaa vallitsevia käytänteitä ihmis- ja perusoikeusmyönteisemmiksi.

Puurosen tutkimuksen mukaan rakenteellisen rasismin toteuttajat voivat monesti olla tietämättömiä teostaan. Jos yhteiskuntajärjestelmän puutteita ulkomaalaisten oikeuksien toteutumisessa voidaan tuoda esille selkeästi ja hyvin perustellen, niihin tulisi tarttua asiaan kuuluvalla vakavuudella. Ei ole olemassa sellaista maata, jossa viranomaiset eivät olisi erehtyneet tai jossa järjestelmä toimisi täydellisesti.

Jotta demokratia toteutuu, on keskeistä, että todellinen yhteiskunnallinen keskustelu tavallisten ihmisten ja viranomaisten välillä mahdollistuu. Jos neuvottelutilanteessa linnoittaudutaan tiettyjen lausuntojen taakse, dialogia ja vuorovaikutusta ei voi olla, eivätkä myöskään inhimillisyys, yhdenvertaisuus ja demokratia voi saada tilaa päätöksenteossa. Nämä puolestaan ovat ihmis- ja perusoikeusmyönteisen laintulkinnan kulmakiviä.

 

Allekirjoita eurooppalainen kansalaisaloite

Allekirjoita suomalainen kansalaisaloite

 

Viitteet:

[1] Yle (2018): Suomi rikkoo räikeästi turvapaikanhakijalasten oikeuksia. (luettu 15.6.2018).

[2] Puuronen, Vesa (2011): Rasistinen Suomi. Helsinki: Gaudeamus Helsinki University Press.

[3] Honkasalo, Veronika, Näre, Lena ja Tervonen Miika (2018): Jakautuuko Suomi?, osa 12: Toteutuvatko maahanmuuttajien ihmisoikeudet Suomessa?   (luettu 15.6.2018).

[4] The Guardian (2018): Five myths about the refugee crises. https://www.theguardian.com/news/2018/jun/05/five-myths-about-the-refugee-crisis (luettu 21.6.2018)-

 

May 27

Eurooppalainen kansalaisaloite

 

We Are a Welcoming Europe -kampanja ajaa inhimillistä maahanmuuttopolitiikkaa Eurooppaan

Kansalaisaloitteen tarkoituksena on nostaa keskusteluun kolme tärkeää teemaa: solidaarisuuden kriminalisoimisen lopettaminen, suora tuki pakolaisia auttaville kansalaisille ja toimijoille, sekä siirtolaisten ja pakolaisten ihmisoikeuksien toteutuminen EU-maissa. Kampanja tuo yhteen 170 eurooppalaista organisaatiota ja järjestöä. Se on käynnissä 15 Euroopan unionin maassa ja tähtää miljoonan EU-kansalaisen allekirjoituksen keräämiseen vähintään seitsemästä EU-maasta. Aikaa allekirjoitusten keräämiseen on yhdeksän kuukautta. Suomessa kampanjaa koordinoidaan osana Helsingin seurakuntayhtymän projektia.

Tavoite on nostaa maahanmuuttoasiat esille Euroopan parlamentissa

Maahanmuuttoon ja siirtolaisuuteen liittyvät teemat ovat viime vuosina herättäneet paljon yhteiskunnallista keskustelua Euroopan unionin maissa. We Are a Welcoming Europe -kampanja tarjoaa ratkaisuja keskustelun kipukohtiin vaatimalla EU:n tasoista yhtenäistä ja paremmin ihmisoikeudet huomioon ottavaa politiikkaa.

– Jotta tähän päämäärään päästäisiin, aloite on saatava keskusteluun Euroopan parlamentissa, kampanjan Suomen koordinaattori Nora Repo toteaa.

Painopisteinä solidaarisuus, turva ja oikeuden saatavuus

Solidaarisuuden ja humanitaarisen avun antamisen kriminalisoiminen on vastoin eurooppalaisia arvoja.

– Silti yli 15 EU-maassa solidaarisuuden osoittaminen hädässä oleville ihmisille voi johtaa rangaistukseen, pidätykseen tai sakkoihin, Repo kertoo.

Eurooppalainen kansalaisaloite vaatii solidaarisuuden kriminalisoinnin lopettamista kaikissa EU-maissa. Toinen painopiste on merkittävämmän ja suoran tuen antaminen EU-kansalaisille ja muille toimijoille, jotka haluavat auttaa pakolaisia. Tällä hetkellä EU-rahoitusta tähän tarkoitukseen ei juuri ole saatavilla tai sen hakeminen on vaikeaa.

Kolmantena painopisteenä on kaikkien EU-maissa oleskelevien ihmisten ihmisoikeuksien toteutumisen vaaliminen. Oikeuden saatavuus tulisi taata kaikille ihmisille oleskelulupastatuksesta ja kansallisuudesta riippumatta.

– Näin tuetaan kaikkien ihmisten oikeusturvan toteutumista ja edistetään oikeudenmukaisuutta, yhdenvertaisuutta ja yhteiskuntarauhaa. We Are a Welcoming Europe -kampanjan ytimessä on viesti siitä, että eurooppalaisia perusarvoja tulisi vaalia niin, että Eurooppa olisi oikeudenmukainen ja vieraanvarainen paikka kaikille ihmisille, Repo summaa.

We Are a Welcoming Europe -kampanja jatkuu 14.2.2019 asti. 

ALLEKIRJOITA KANSALAISALOITE

 

Yhteistyössä

Pakolaisten puolesta ry

 

 

May 04

Kelvottomat tallenteet

§9

Turvapaikanhakijoiden oikeusturva varmistettava.

Luokattomat tallenteet

Koska turvapaikanhakijalla ei ole enää oikeutta avustajaan turvapaikkapuhuttelussa on erittäin tärkeää, että puhuttelun todellinen sisältö voidaan tarkastaa ja analysoida jälkikäteen äänitallenteelta. Laki velvoittaa Migriä luovuttamaan tallenteen turvapaikanhakijalle tai avustajalle 14 vuorokauden sisällä tietopyyntöä vastaan.

Tilasin tallenteen eräästä puhuttelupöytäkirjasta, koska siihen liittyi seikkoja, jotka olisivat olleet tärkeitä todentaa jatkokäsittelyä varten. CD tuli kyllä ajallaan, mutta äänenlaatu on niin kehno, ettei puheesta voi saada selvää. Tiedän, että näin on käynyt muillekin – äänite on ollut laadultaan kelvoton, olennaisia kohtia tai koko tallenne on puuttunut. Onkin suositeltavaa, että asiakas tai, jos mahdollista, avustaja  tallentaa puhuttelun myös itse.

Kuvittelisin, että puhuttelun alkaessa ylitarkastajan on käynnistettävä tallennus ja yksilöitävä se arkistointia varten ja lopussa tietenkin lopetettava. Tämä on heille arkista rutiinia.  Siksi on hämmentävää huomata, että tällaista on tapahtunut useammalle. Mikäli vika on prosesseissa tai olennaisen tärkeässä laitteistossa, niin Migrin laadunvalvonta ontuu pahan kerran. Maahanmuuttovirastossa tapahtuu paljon asioita, jotka vaatisivat välittömästi puolueettoman tarkastuksen.

JUKKA ERÄKARE

 

Ulkomaalaislaki 9§: “Oikeusapuun ei kuulu avustajan läsnäolo … turvapaikkapuhuttelussa”

Voit konkreettisesti auttaa turvapaikanhakijoita saamaan takaisin oikeutensa ALLEKIRJOITTAMALLA kansalaisaloitteen.

Allekirjoita kansalaisaloite Netissä

Allekirjoita paperinen kannatusilmoitus

Tulosta itsellesi flyeri

 

 

Apr 25

Kaikki parturin puolesta

Kaikki parturin puolesta – jotta joku olisi meitä vielä puolustamassa

Tiistaina joukko kurdeja eri maista sekä suomalaisia, irakilaisia, afganistanilaisia sekä muita kansallisuuksia ja etnisyyksiä kokoontui osoittamaan mieltään keskelle Helsinkiä iranilaisen parturin puolesta. Mielenosoituksen kokoonkutsujina toimivat kurdiaktivistit Turusta, jotka olivat tulleet myös paikalle sekä Stop Deportations verkosto. Samalla mielenilmaus kohdistui kaikkia turvapaikanhakijoiden pakkopalautuksia vastaan ja oli kannanotto kaikkien heikompien puolesta, myös niiden, joita kukaan ei tunne ja joilla ei ole joukkoa ystäviä ja tukijoita.

Suleyman, jonka puolesta mielenilmaus kutsuttiin kokoon tiistaina on tuttu monille Turussa. Hän on toiminut parturina ja on työssään hyvä. Luottoparturi, kuten kampaajakin, tutustuu nopeasti koko tienooseen. Ja Suleyman vaikuttaa olleen sydämellinen mies, vaikka itse en häntä olekaan tavannut. Vielä ollessaan vangittuna säilöönottokeskuksessa odottamassa karkotusta Suleyman on hankkinut uusia ystäviä ja yksi näistä ystävistä oli tilaisuudessa puhumassa hänestä. Ei ole yllätys, että Suleyman halutaan pitää Turussa.

Kotimaassaan Suleyman on ollut poliittisesti aktiivinen ja Iranin hallinnon mielestä väärällä tavalla – ajaessaan kurdien asiaa. Tämä aktiivisuus on saanut hänet vaaraan, jota Suomen maahanmuuttovirasto ei kuitenkaan ole uskonut. Tosiasiassa Suleymania odottaa Iranissa vankeus, kidutus ja mahdollisesti kuolema.

Kun mielenosoitusta alettiin järjestää, oli Suleyman ollut säilöönottoyksikössä vangittuna jo kolme kuukautta. Hän ei ole tehnyt mitään rikosta. Hänen ainoa virheensä on ollut hakea turvapaikkaa Suomesta. Kiinniotto tapahtui hänen jättäessään anomusta työperusteisesta oleskeluluvasta. Täällä ollessaan hän on sopeutunut ja hankkinut työn ja maksaa veronsa suomeen – rahoittaa siis meidän sosiaaliturvaamme.

Suleyman ei ole ainoa jolle on käynyt samoin. Monia on haettu vangiksi työpaikaltaan, kesken työpäivän, jopa ilmoittamatta mitään työnantajalle. Ei ole edes kysytty onko työperusteista oleskelulupaa jo haettu tai aiotaanko tätä hakea. Pienten lasten vanhempia haetaan lasten ollessa päiväkodissa, lapsia kesken koulupäivän, ja toimitetaan poliisisaatossa vankilaan. Miten mikään tästä voi olla inhimillistä?

Pakkopalautukset ovat kalliita ja järjettömiä, kaikin mahdollisin mittarein laskettuna. Suleymanilla on Suomessa työ ja perhe. Hän on täällä osa yhteisöä, johon on nyt revitty haava, joka ei ehkä koskaan parane. Tämä haava, kaikki nämä haavat, jotka jokainen turhaan vangittu ja pois lähetetty ihminen jättää, raatelevat suomalaisten luottamusta valtioon ja hallintoon. Jokainen työpaikaltaan karkotettu työntekijä raastaa yrittäjien uskoa poliitikkojen ymmärrykseen elinkeinoelämästä. Jokainen rakkailtaan riistetty läheinen viiltää jäljen, joka muistuttaa itsestään aina, kun päättäjät puhuvat pakkopalautuksista ja vetovoimatekijöistä ja siitä, kuinka Suomen täytyy näyttäytyä mahdollisimman luotaantyöntävänä maana halukkaille tulokkaille. Luotaantyöntävä maa tämä todella on, myös nykyisille asukkailleen.

Suleyman pakeni hallintoa, joka halusi riistää hänet rakkailtaan. Nyt Suomen demokraattiseksi ja oikeudenmukaiseksi itseään väittävä hallinto on tekemässä saman hänelle ja lukemattomille muille.

TIINA PELKONEN