Etnografinen tutkimus Etelä- ja Keski-Irakin arabiheimojen ja -klaanien sosiaalisesta rakenteesta

 

Etnografinen tutkimus Etelä- ja Keski-Irakin arabiheimojen ja -klaanien sosiaalisesta rakenteesta

Venla Österbergin pro gradu -tutkielma “Ilman klaania et sä pärjää” käsittelee Etelä- ja Keski-Irakin arabiheimojen ja -klaanien sosiaalista rakennetta. Österberg on tutkimuksessaan kiinnostunut siitä, millaisia vastuu- ja velvollisuuskysymyksiä sukuun ja sukulaisuuteen liittyy, mitä heimon tai klaanin tarjoama suojelu tarkoittaa sekä millaisia ovat heimojen korvaus-, vakuutus- ja oikeuskäytänteet. Tutkielman tavoitteena on tuottaa etnografista tietoa, joka täydentää Suomen viranomaisten Irakia koskevaa maatietoa, erityisesti kansainvälisen suojelun ja pakolaisuuden näkökulmasta.

Tutkimusaineisto koostuu 5 teemahaastattelusta sekä 19 asiakirjatapauksesta, jotka muodostuvat turvapaikkapuhuttelujen pöytäkirjoista, Maahanmuuttoviraston päätöksistä sekä niitä koskevista valituksista. Kaikki tutkimuksessa mukana olevat henkilöt ovat saapuneet Suomeen turvapaikanhakijoina vuonna 2015, ja yhtä lukuun ottamatta he ovat kotoisin Keski- ja Etelä-Irakin alueelta. Kaikki informantit ovat taustaltaan muslimeja ja arabeja. Tutkielman keskeisimmät teoria- ja analyysinmenetelmät ovat muistitietotutkimus, kulttuurianalyysi ja lähiluku. Österberg ei pyri tutkielmassaan luomaan kattavaa kuvaa Irakin arabiheimoista, vaan avaa yhden näkökulman heimojen monimuotoisesta rakenteesta.

Österbergin tutkimuksen tulokset osoittavat, että heimoilla ja klaaneilla on merkittävä oikeudellinen, sosiaalinen ja taloudellinen asema irakilaisessa yhteiskunnassa ja näin ollen myös yksilöiden elämässä. Sukuyhteisöt rakentuvat yhteisiin esi-isiin perustuviin verilinjoihin. Heimot ja klaanit toimivat eräänlaisena sosiaaliturvana, vakuutusjärjestelmänä ja oikeuslaitoksena, jotka huolehtivat yksilöstä ja perheistä erilaisissa ongelma- ja riitatilanteissa. Sukuyhteisöt kantavat yhdessä vastuuta kunnia- ja häpeäkysymyksissä. Yksilö on vastuussa omasta toiminnastaan sukuyhteisölleen, mutta samalla hän on osaltaan vastuussa sukuyhteisönsä muiden jäsenten toiminnasta heimonsa tai klaaninsa ulkopuolisille tahoille. Erilaisiin konfliktitilanteisiin liittyvät kollektiiviset rankaisu- ja verikostokäytänteet sekä heimosta erottaminen ja kunniaväkivalta muodostavat yksilön kannalta merkittävimmät turvallisuusuhat, jotka voivat johtaa pakkomuuttoon ja kansainvälisen suojelun tarpeeseen.

Österbergin pro gradu -tutkimus on luettavissa osoitteesta https://www.utupub.fi/handle/10024/147430 .

Pro Gradu -työn yhtenä lähteenä on käytetty Pakolaisten puolesta ry:n ylläpitämää  asiakirja-arkistoa.

Ihmiskauppa

Hiljainen rikos ihmisyyttä vastaan

Joulukuun 2. päivä vietettiin kansainvälistä orjuuden poistamisen muistopäivää. Länsimaissa useimmille ihmisille orjuus sanana herättää ajatuksia historiallisista ajoista. Orjakauppa ei kuitenkaan ole kadonnut mihinkään, se on vain muuttanut muotoaan.

Kansainvälisen työjärjestön ILO:n mukaan yli 40 miljoonaa ihmistä ympäri maailman on modernin orjuuden uhreina. Tämän lisäksi 150 miljoonaa lasta on arvioitu joutuvan lapsityöhön. Tavallisimpia modernin orjuuden muotoja ovat pakotettu työ ja pakkoavioliitot, jotka myös liittyvät seksuaaliseen hyväksikäyttöön ja lasten hyväksikäyttöön. Naiset ja lapset ovat miehiä enemmän vaarassa joutua modernin orjuuden uhreiksi; 99% seksityöläisistä on naisia ja lapsia ja 58% muissa pakotetun työn tehtävissä olevissa.

Tärkeimmät tekijät, jotka mahdollistavat modernia orjuutta, ovat köyhyys ja epätasa-arvo. Yleinen orjuuden muoto on velkavankeus, jossa velkoja pakottaa velallisen työskentelemään velan maksamiseksi, usein ala-arvoisissa olosuhteissa. Velkavankeus liittyy ihmiskauppaan, lasten hyväksikäyttöön ja pakkoprostituutioon.

Modernin orjuuden muodot vaihtelevat eri alueilla mutta mikään maa tai alue ei voi väittää olevansa orjuudesta vapaa. Yhteistä ilmiölle on kaikkialla se, että kyseessä on vaikeasti havaittava rikollisuus. Uhrit ovat usein kaikista heikoimpia, joilla on vähiten mahdollisuuksia hakea apua.

Euroopassa modernin orjuuden tai orjuutta vastaavien työolojen uhrit ovat useimmiten maahanmuuttajia. He saattavat olla tulleet kolmansista maista – EU:n ja Shengen alueen ulkopuolelta – mutta myös toisista EU maista, joskus jopa saman maan sisältä. Usein he ovat maassa ilman dokumentteja, joko jäätyään viisumien umpeutumisen jälkeen tai tultuaan alueelle epätavallisia reittejä. Osa kuitenkin on luvallisesti maassa tai maan kansalaisia. Orjuus ja pakkotyö seuraavat köyhyyden ja yleisten työehtojen heikkenemisen kanssa.

Suomessa orjuus ja pakkotyö ovat hyvin piilotettu ilmiö. Arvioiden mukaan ongelma koskettaa pääosin maahanmuuttajia ja heistä lähinnä paperittomia – eli heitä, jotka ovat maassa ilman matkustusasiakirjoja tai pysyvään oleskeluun ja / tai sairausvakuutukseen oikeuttavia lupaa. Heillä on vähemmän mahdollisuuksia hankkia tuloja tavanomaisen työn kautta ja joutuvat turvautumaan harmaaseen talouteen, joka usein johtaa työvoiman hyväksikäyttöön ja jopa suoranaiseen pakkotyöhön.

Useimmat ovat EU kansalaisia, jotka ovat jääneet maahan oleskeluun oikeuttavien lupien umpeuduttua tai tultua perutuksi. Suhteellisen uusi ryhmä ovat turvapaikanhakijoina maahan tulleet, jotka eivät ole saaneet maassaoloon oikeuttavaa statusta mutta eivät pysty tai ole halukkaita palaamaan tai heitä ei pystytä erinäisistä syistä palauttamaan kotimaahansa tai mihinkään muuhun valtioon. Koska Suomi ei ole antanut heille oleskeluun oikeuttavaa statusta, ovat he jääneet dokumentoinnin ulkopuolisiksi, paperittomiksi.

Tätä ryhmää ei ennen vuotta 2016 Suomessa ollut käytännössä lainkaan. Käytössä oli väliaikainen oleskelulupa, joka myönnettiin kaikille, joilla ei ollut perusteita muuhun oleskelulupaan mutta joita ei voitu tuolla hetkellä tehokkaasti palauttaa. Väliaikainen oleskelulupa piti ihmiset viranomaisten monitoroinnin ja palvelujen piirissä ja vähensi huomattavasti riskiä joutua työvoiman hyväksikäytön uhriksi.

Taistelussa modernia orjuutta vastaan on tärkeää olla olemassa järjestelmiä, jotka tarkastavat työpaikkoja ja vastaanottavat ilmoituksia epäillystä työvoiman hyväksikäytöstä ja pakkotyöstä, mitä muotoja tällä kulloin onkin. Rangaistusten ihmiskaupasta ja työvoiman hyväksikäytöstä tarvitsee myös olla tarpeeksi mittavia, jotta nämä toimivat pelotteena. Tällä hetkellä epämääräisten yritysten ja rikollisten toimijoiden saamat rahalliset voitot ovat huomattavasti kiinnijäämisen riskejä suuremmat.

Yhtä tärkeää on kuitenkin taata, että rikoksen uhreja – ihmisiä, jotka on pakotettu moderniin orjuuteen – ei rangaista. Moderni orjuus pysyy piilossa juuri, koska uhrit pelkäävät seuraamuksia sekä orjuuttajiltaan että valtiolta. Maastakarkoitus on yksi seuraamuksista, ja toteutuessaan voi johtaa hengenvaaraan paitsi uhrille, hänen koko perheelleen. Uhrien suojeluun tarvitaan systemaattisia järjestelmiä.

Suomella on paljon parannettavaan molemmissa. Rangaistukset ovat harvinaisia ja ihmiskauppaa käsitellään useimmiten verorikoksena vaikka tapauksessa olisi viitteitä huomattavasti pahemmasta. Tekijöille annetut rangaistukset ovat lieviä saatuun hyötyyn suhteutettuna. Ja, mikä on kaikista huolestuttavinta, Suomi edelleen karkottaa ihmiskaupan ja seksuaalisen hyväksikäytön uhreja alueille, joilla heillä on suuri riski päätyä uudelleen uhriksi – käytännössä antaen uhrit takaisin orjuuttajilleen. Näyttää vahvasti siltä, että Suomella ei ole mekanismeja tunnistaa modernia orjuutta rikoksena tai taistella sitä vastaan.

Mitä voi tavallinen kansalainen tehdä? Eettisen shoppailun lisäksi, mistä suurin osa meistä jo tietää, voimme vaatia poliitikkoja – jotka ovat lopulta vastuussa haluamamme turvallisen yhteiskunnan luomisesta – kantamaan vastuunsa. Voimme hankkia tietoa ja jakaa sitä. Ja vaatia toimia, heidän puolestaan, jotka pelkäävät puhua.

TIINA PELKONEN

Lähteet:

ILO on forced labour:

https://www.ilo.org/global/topics/forced-labour/definition/lang–en/index.htm

ILO Standards on Forced labour. The new standards at a glance:

https://www.ilo.org/wcmsp5/groups/public/@ed_norm/@declaration/documents/publication/wcms_508317.pdf

UN Abolition of Slavery facts and figures:

http://www.un.org/en/events/slaveryabolitionday/

Human trafficking in Finland:

http://www.ihmiskauppa.fi/ihmiskauppa/ihmiskauppa_suomessa

Newspaper Article: Human Trafficking in Finland in Record Numbers Last Year

https://www.kirkkojakaupunki.fi/-/ennatysmaara-ihmiskauppaa-suomessa-viime-vuonna-nuorin-uhri-13-vuotias

Article: Nigerian Mothers Escaping Human trafficking to Finland returned Back to Italy into Sex Work

https://www.longplay.fi/sivu%C3%A4%C3%A4net/ihmiskauppaa-suomeen-paenneita-nigerialaisaiteja-joutuu-takaisin-seksityohon-italiaan#

Finland’s Anti-Discrimination Ombudsman’s report and recommendations in the case of deporting Nigerian victims of human trafficking back to Nigeria and /or to Italy

https://www.syrjinta.fi/documents/10181/36404/nigerialaisselvitys_verkkoon_FINAL.pdf/1b136c3b-e80f-4b57-bedc-339f4a12e68b

 

Kaikki hallitukset valehtelevat

VALLAN VALEPUKIT

Maailmankuulun amerikkalaisen tutkivan journalistin I.F.Stonen [1,2] motto oli:
“Vallanpitäjät valehtelevat aina” ja/tai “Kaikki hallitukset valehtelevat”

Kokemukseni vallanpitäjistä vahvistaa sanoman paikkansa pitävyyden myös Suomessa. Kolmen vuoden ajan läheltä seuraamani ulkomaalaispolitiikka näyttää suorastaan perustuvan valheelle. Sisäministeriön, Maahanmuuttoviraston ja poliisin edustajien puheisiin tulee suhtautua suurella varauksella, koska heidän tarkoituksellisen retoriikkansa lähtökohta on pitää kansalaiset “oikeassa” uskossa, ei kertoa totuutta.

Lainaus Noam Chomskylta selittää mistä on kysymys  [1,3]. “Tietämätön” enemmistö on saatava pois häiritsemästä ja se on saatava toimimaan “oikein sen omaksi parhaaksi”, koska jos sen annetaan osallistua, tapahtuu kaikenlaisia virheitä, kun taas “me vastuulliset” osaamme päättää; (lähdetäänkö Vietnamin sotaan, hyökätäänkö Irakiin, puretaanko pankkien sääntely jne.)
“Me vastuulliset osaamme hoitaa asiat.”

Niinpä – yksityistetäänkö luonnollinen monopoli kansakunnan “edun” nimissä. Myydäänkö aseita Lähi-itään tietoisina siitä, että niitä käytetään konflikteissa [4]. Tehdäänkö poliittiset lehmänkaupat, joissa betonoidaan hallituspuolueiden intressit perustuslain ja ihmisoikeuksien kustannuksella.
“Me vastuulliset osaamme hoitaa asiat.”

Vapaaehtoistyössäni olen ollut mukana lukemattomissa yrityksissä korjata vääryyksiä. Se on valitettavasti onnistunut vain suurella vaivalla yksittäistapauksissa, kun apuna ovat olleet parhaat asiantuntijat, tai jos asia on noussut laajasti julkisuuteen pelästyttäen vallanpitäjät. Sen sijaan mitkään vetoomukset, kantelut tai epäkohtien esiin tuominen eivät ole muuttaneet toimintatapoja saati lakeja. Edes YK:n ja muiden kansainvälisten järjestöjen huomautukset eivät murra vallanpitäjien muuria [5]. Hallitus jyrää ohjelmaansa mistään piittaamatta ilmeisesti loppuun asti, koska
“Me vastuulliset osaamme hoitaa asiat.”

Suunnitelmallinen retoriikka, mikä tähtää siis “tietämättömän” enemmistön pitämiseen pois häiritsemästä, perustuu osaltaan siihen, että vallanpitäjät eivät vastaa kysymyksiin totuudenmukaisesti vaan toistavat mantran tavoin sitä, kuinka asiat mukamas ovat, vaikka se ei olisi totta.

Viranomaiset eivät saa kommentoida yksittäistapauksia, minkä taakse he sitten piiloutuvat silloinkin, kun kommentointi yleisessä kontekstissa olisi mahdollista.

Räikeintä on tietysti suora valehtelu. Esimerkiksi pääministeri Juha Sipilä sanoi äskettäin tv:ssä, että suurin osa Eurooppaan tulevista turvapaikanhakijoista tulee taloudellisten syiden vuoksi, mikä ei pidä alkuunkaan paikkaansa [6,7]. Jos kyse oli tietämättömyydestä, niin Suomea EU:n neuvottelupöydissä edustaa henkilö, joka ei tunne edes perusasioita.

Helmikuussa 2017 MigriLeaks listasi kuusi silloisen sisäministerin Paula Risikon esittämää “vaihtoehtoista totuutta” [8]:

  • Jokainen turvapaikkapäätös käsitellään yksilöllisesti.
  • Jokainen turvapaikkahakemus käsitellään laadukkaasti.
  • Meillä katsotaan jo siinä hakuvaiheessa, että onko maa sellainen, mihin voi palata.
  • Kun tulee se lainvoimainen päätös, kielteinen päätös, sitten pohditaan, että miten se vapaaehtoinen paluu onnistuisi. Järjestö ja poliisi hoitaa sen ja lähtökohtaisesti mietitään, että mikä olisi ihmiselle parasta. — Ei pakkopalautuksia, vain näitä vapaaehtoisia palautuksia.
  • Me toimimme täysin Suomen lainsäädännön mukaan.
  • Suomalaisessa turvapaikanhakujärjestelmässä ihmisiä kohdellaan arvokkaasti, he saavat jo hakuprosessin aikana turvan ja tarvittavat palvelut.

Yksikään näistä väittämistä ei pidä paikkaansa. Risikko vain toistaa miten asioiden tulisi olla pitääkseen “tietämättömän” enemmistön pois häiritsemästä.
Vaarallista on se, että vaikutusvaltaisen henkilön auktoriteettiasemastaan lausuma valhe muuttuu kyseenalaistamatta totuudeksi monen myötämielisen kuulijan ajatuksissa. Näin tapahtuu erityisesti, jos media ei lainkaan kyseenalaista tai tarkista vallanpitäjän sanomisten todenperäisyyttä.

Terminologia liittyy kiinteästi tarkoitushakuiseen retoriikkaan. Valtaapitävät ovat kautta aikain osanneet hämärtää todellisuutta käyttämällä harhaanjohtavia ilmaisuja ja sanastoa. Pahimmassa tapauksessa demonisoidaan jotain ihmisryhmää. Tällaisen retoriikan ja propagandan tarkoitus on johtaa “tietämätön” enemmistö harhaan. Poliittiset pötypuheet sulatetaan hymähtäen tiettyyn rajaan asti, mutta pohjimmiltaan suomalaiset ovat oppineet luottamaan oikeuteen ja kohtuuteen viranomaisten ja poliitikkojen toimissa. Tämä suhtautuminen ei ole muuttunut, vaikka nykyiset vallanpitäjät ovat ylittäneet räikeästi hyväksyttävyyden rajan. Kun kysymys on ihmishengistä ja -kohtaloista, pötypuheille ei saisi olla sijaa. Tämä on myös juurisyy omalle aktivoitumiselleni. Toinen syy on se, miten valtaapitävät ovat onnistuneet rapauttamaan Suomen hyvän maineen ihmisoikeuksia kunnioittavana eurooppalaisena oikeusvaltiona.[9,10].  

Esimerkkejä tarkoitushakuisesta terminologiasta:

Laittomasti maassa oleva. Ennen nykyistä hallitusta samasta asiasta käytettiin termiä paperiton. Henkilö, jolla ei ole maassa oleskeluun oikeuttavia matkustusasiakirjoja tai oleskelulupaa. Termi “laittomasti maassa oleva” on totta, mutta tarkoituksellisesti mustamaalaava ja sitä käytetään turvapaikanhakijoiden demonisointiin ja pelon lietsontaan. Termi lanseerattiin ministerityöryhmän maahanmuuttopoliittisessa toimenpidesuunnitelmassa [11]. Aiemmin henkilöille, joita ei voitu palauttaa annettiin tilapäinen B oleskelulupa, mikä takasi ihmisarvoisen kohtelun.   

Vapaaehtoinen paluu. Suomen kielessä vapaaehtoinen paluu tarkoittaa sitä, että henkilö palaa omasta vapaasta tahdostaan. Samaa suosittaa Eurooppalaisten pakolaisjärjestöjen kattojärjestö (ECRE) [12].  Aidosti vapaaehtoisia paluitakin tietysti on, mutta viranomaisten ja hallituksen käyttämä termi vapaaehtoinen paluu ei tarkoita ainoastaan sitä, vaan antaa tarkoituksellisesti väärän kuvan aina, kun kyseessä on tilanne, jossa turvapaikanhakijalla on kaksi vaihtoehtoa: joko palata oman tahtonsa vastaisesti, rahattomana hengenvaaraan sodan ja vainon kurimuksessa tai jättäytyä täällä yhteiskunnan ulkopuolelle paperittomaksi (laittomasti maassa olevaksi). Tällöin kyse on  paluusta pakon edessä, mikäli haluaa noudattaa Suomen lakia. Oikea termi tällöin olisi pakkopalautus.   

Pakkopalautus puolestaan tarkoittaa poliisin väkisin suorittamaa tahdon vastaista palauttamista. Sitä, että poliisi ottaa talteen (vangitsee) kielteisen päätöksen saaneen turvapaikanhakijan ja palauttaa hänet väkisin poliisisaattueessa lentokoneeseen tai lähtömaahan asti. Oikea termi tälle olisi väkivaltainen palautus.

 

Mielikuvia muokataan monin tavoin ja esimerkkejä vallanpitäjien valehtelusta on lukemattomasti. Uskon esiin nostamieni havaintojen riittävän kuitenkin antamaan käsityksen siitä mitä tarkoitan. Puhun tässä ainoastaan turvapaikanhakijoihin liittyvästä ulkomaalaispolitiikasta. Toivottavasti joku tarkkailee myös muita hallinnonaloja.

Oma uskoni Suomen nykyisiin vallanpitäjiin, niin poliitikkoihin kuin viranomaisiin, on murentunut. En luota heihin lainkaan. Tuntuu siltä, että lähes kaikissa hallituksen toimissa on kysymys vallasta ja/tai rahasta. Niiden rinnalla aatteella, moraalilla, oikeudenmukaisuudella tai edes laeilla ja ihmisoikeuksilla ei näytä olevan juurikaan painoarvoa.

JUKKA ERÄKARE

 

Lähdeviitteet:

[1] Documentary by  Fred Peabody, Peter Raymont and Jeff Cohen  –  “All Governments Lie”  (päivitetty 3.10.2018)

[2] I.F.Stone

[3] Noam Chomsky

[4] Yle 17.9.2018 – Patrian vaunut kuvattu Jemenin sodassa

[5] UNICEF – Suomi rikkoo räikeästi turvapaikanhakijalasten oikeuksia  

[6] Uusi Suomi 2.9.2018 – Sipilän heitto maahanmuuttajista suututtaa

[7] Uusi Suomi 4.9.2018 – Selitys Sipilän prosenteille

[8] MigriLeaks – Risikon kuusi vaihtoehtoista totuutta

[9] Martin Scheinin – Teesi 7.

[10] Uusi Suomi 16.9.2018 –  Kova arvio oikeusvaltion murenemisesta

[11] Toimenpidesuunnitelma laittoman maassa oleskelun ehkäisyyn ja hallintaan 

[12] Vapaaehtoisen paluun käsikirja – Tiivistelmä sivu ii 4. kappale

 

 

           

Hanan & Khalid

Maahanmuuttovirasto käännyttää teidät kotimaahanne Irakiin

Pakolaisten puolesta ry:n dokumentti eräästä vainoa pakenevasta perheestä, joka hakee turvaa Suomesta.

 

 

                

Tottelematon valtio nimeltä Suomi

Tottelematon valtio nimeltä Suomi

”Oikeusvaltio ei toimi, jos jokainen saisi päättää, mitä lakeja pitää itseään sitovana”, kommentoi SDP:n eduskuntaryhmän puheenjohtaja Antti Lindtman vihreiden eduskuntaryhmän lainsäädäntösihteerin Aino Pennasen lentokoneprotestia. (IL 2018)

”Ja on lievästi sanottuna erikoista, että Pennanen katsoi protestinsa välttämättömäksi, vaikka hän ei edes tiennyt, kuka lentokoneessa istunut karkotettava mies on, mistä syystä hänet karkotetaan ja minne hän oli matkalla.”, kirjoittaa Ilta-Sanomien kolumnisti Ulla Apelsin. (IS 2018a)

Olen yleisellä tasolla edellä olevien väitteiden kanssa samaa mieltä. Mielivaltainen lakien noudattaminen murentaisi yhteiskunnan, kun toisten käyttäytymistä ei voisi ennakoida. Myös mielenilmauksen moraalinen oikeutus riippuu siitä millaista henkilöä puolustetaan (nuhteetonta vai rikoksiin syyllistynyttä) ja miltä häntä puolustetaan (voiko palautus aiheuttaa henkilölle hengenvaaran).

Pennasen lentokoneprotesti ei ole ideaali tapa muuttaa Suomen turvapaikkalainsäädäntöä ja sen hän myöntää itsekin. (IS 2018b). Sen sijaan, että juuttuisimme väittelemään yksittäisen ihmisen spontaanin protestin moraalisesta taseesta, katse pitäisi kääntää yksilöstä valtioon. Noudattaako Suomi oikeusvaltioperiaatteita? Tietääkö Suomi mitä poliisin saattamille turvapaikanhakijoille käy? Vastaukseni molempiin on ”ei.”

Kyse ei ole whataboutismista, vaan siitä, että valtiolla on valta tehdä alueellaan oleskelevien ihmisten elämän kannalta ratkaisevia päätöksiä ja kantaa siitä myös yksittäistä ihmistä suuremman vastuun. Suomi noudattaa lakeja mielivaltaisesti. Se noudattaa istuvan hallituksen tiukentamia kansainvälistä suojelua koskevia lakeja, mutta viis veisaa perustuslainkohdasta 9.4 §: ”Ulkomaalaista ei saa karkottaa, luovuttaa tai palauttaa, jos häntä tämän vuoksi uhkaa kuolemanrangaistus, kidutus tai muu ihmisarvoa loukkaava kohtelu.” (Finlex a) Palautuskielto löytyy myös Suomen ulkomaalaislaista pykälästä 147§: ”Ketään ei saa käännyttää, karkottaa tai pääsyn epäämisen seurauksena palauttaa alueelle, jolla hän voi joutua kuolemanrangaistuksen, kidutuksen, vainon tai muun ihmisarvoa loukkaavan kohtelun kohteeksi, eikä alueelle, jolta hänet voitaisiin lähettää sellaiselle alueelle.” (Finlex b) Huomio on siinä, että ihmisarvoa loukkaava kohtelu on mahdollista, eikä siinä kuinka todennäköistä se on.

Palautuskielto on kansainvälisen oikeuden keskeinen periaate, johon Suomi on sitoutunut liittyessään YK:n pakolaisyleissopimukseen ja vuoden 1967 pöytäkirjaan vuonna 1968. Palautuskielto on voimassa aina paitsi, jos on kohtuulliset syyt olettaa, että turvapaikanhakija vaarantaa oleskelumaansa turvallisuuden tai syyllistyttyään vakavaan rikokseen vaarantaa yhteiskunnan turvallisuuden. (UNHCR 1977)

Olisi olennaista tietää keitä Suomi palauttaa Afganistaniin ja Irakiin. Ovatko he turvapaikanhakijoita, jotka ovat syyllistyneet vakaviin rikoksiin? Voidaanko heidän perustellusti ajatella olevan turvallisuusuhka Suomelle ja suomalaisille? Suomen oikeusvarmuudesta ei tällä hetkellä ole takeita. Siihen eivät luota esimerkiksi ranskalaiset oikeusistuimet, jotka ovat tähän mennessä ainakin kolmesti jättäneet Dublin-menettelyn kautta palauttamatta Suomeen afganistanilaisia ja irakilaisia turvapaikanhakijoita, koska oikeuspäätöksien mukaan on vaara, että Suomi rikkoo palautuskieltoa. (YLE 2018a, YLE 2018b, HS 2018)

Sisäministeri Kai Mykkäsen mukaan vuonna 2017 ”poliisin Suomesta palauttamista henkilöistä 80 prosenttia ei liittynyt turvapaikanhakuun vaan pääasiassa rikoksiin”. Yhdenvertaisuusvaltuutetun mukaan ”jopa 85 prosenttia poliisin saattaen palauttamista ulkomaalaisista on kielteisen turvapaikkapäätöksen saaneita”. (YLE 2018c). Osittain viranomaiset puhuvat eri asioista: sisäministeri kaikista palautetuista ja yhdenvertaisuusvaltuutettu henkilöistä, jotka eivät suostu palaamaan vapaaehtoisesti. Mykkäsen valitsemat kaikkia palautettavia ulkomaalaisia koskevat luvut luovat virheellisiä mielikuvia pakkopalautettavista turvapaikanhakijoista. Tämä ei edistä järkevää keskustelua Suomen turvapaikkaprosessin oikeusvarmuudesta.

Suomella on Afganistanin kanssa palautussopimus, jonka perusteella Suomi palauttaa sinne vastentahtoiset negatiivisen päätöksen saaneet turvapaikanhakijat. Palautussopimus ei kuitenkaan vapauta Suomea moraalisesta velvoitteesta varmistua siitä mitä palautetuille käy, vaikka sisäministeriön tulkinnan mukaan vastuu palautetuista loppuu Suomen rajalle. Turun yliopiston kansainvälisen oikeuden professori Outi Korhosen mukaan ”Valtion voidaan katsoa vastuussa olevaksi, jos se tietää tai sen olisi pitänyt tietää, että palautettu henkilö on joutumassa tai joutuu vakavien ihmisoikeusloukkauksien kohteeksi palatessaan.” Tätä tulkintaa tukee Euroopan ihmisoikeustuomisistuimen oikeuskäytäntö, jossa katsotaan palautettava valtio vastuulliseksi varmistamaan palautetun inhimillinen kohtelu palautusmaassa. (Suomen Kuvalehti 2017).

Saako Suomi päättää mitä lakeja se pitää itseään sitovina? Mihin loppuu Suomen vastuu palautettavista?

Kirjoittanut yhteiskuntatieteiden maisteri TUULIA REPONEN

Lähteet:

Finlex a. 11.6.1999/731 Suomen perustuslaki.

https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1999/19990731#L2P9 (haettu 4.8.2018).

Finlex b. 30.4.2004/301 Ulkomaalaislaki.

https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2004/20040301#L9P147b (haettu 4.8.2018).

IL, 2018. SDP:n Lindtman vihreiden lainsäädäntösihteerin protestista: ”Oikeusvaltio ei toimi, jos jokainen saisi päättää, mitä lakeja pitää itseään sitovana” https://www.iltalehti.fi/politiikka/201808012201109663_pi.shtml (haettu 4.8.2018).

IS, 2018a. Ulla Appelsinin kommentti: Suomi ei ole 50-luvun Alabama – entä jos lainkuuliaisuus onkin salaisuutemme? https://www.is.fi/politiikka/art-2000005777544.html (haettu 4.8.2018).

IS, 2018b. Vihreiden Aino Pennanen oli lähdössä lomalle, kun huomasi vaikertavan miehen – idea protestista syntyi hetkessä. https://www.is.fi/kotimaa/art-2000005775585.html (haettu 4.8.2018).

Suomen Kuvalehti, 2017. Pakkopalautukset: Suu tukkoon tyynyllä, ei lupaa hyvästeihin tai puheluihin – ”Toimimme kuten laki sanoo”. https://suomenkuvalehti.fi/jutut/kotimaa/pakkopalautukset-suu-tukkoon-tyynylla-ei-lupaa-hyvasteihin-tai-puheluihin-toimimme-kuten-laki-sanoo/?shared=987408-71fa706c-4 (haettu 4.8.2018).

UNHCR, 1977. Note on Non-Refoulement (Submitted by the High Commissioner)Note on Non-Refoulement (Submitted by the High Commissioner) EC/SCP/2. http://www.unhcr.org/excom/scip/3ae68ccd10/note-non-refoulement-submitted-high-commissioner.html (haettu 4.8.2018).

YLE 2018a. Ranskan tuomioistuin esti jälleen turvapaikanhakijan palautuksen Suomeen – olisi Afganistanissa “vaarassa joutua epäinhimillisen ja halventavan kohtelun kohteeksi”  https://yle.fi/uutiset/3-10335368?utm_source=twitter-share&utm_medium=social (haettu 5.8.2018).

YLE 2018b. Ranskassa kyseenalaistettiin Suomen linjaus palauttaa turvapaikanhakijoita: Ristiriidassa ihmisoikeussopimusten kanssa? https://yle.fi/uutiset/3-10066708 (haettu 5.8.2018).

HS 2018 Ranska esti jälleen turvapaikanhakijoiden palautuksen Suomeen – Lapsiperhettä olisi uhannut palautus Kabuliin. https://www.hs.fi/politiikka/art-2000005646589.html

YLE 2018c. Yhdenvertaisuusvaltuutettu: Jopa 85 prosenttia poliisin saattaen palauttamista turvapaikkaa hakeneita. https://yle.fi/uutiset/3-10336746 (haettu 4.8.2018).