Kaikki hallitukset valehtelevat

VALLAN VALEPUKIT

Maailmankuulun amerikkalaisen tutkivan journalistin I.F.Stonen [1,2] motto oli:
“Vallanpitäjät valehtelevat aina” ja/tai “Kaikki hallitukset valehtelevat”

Kokemukseni vallanpitäjistä vahvistaa sanoman paikkansa pitävyyden myös Suomessa. Kolmen vuoden ajan läheltä seuraamani ulkomaalaispolitiikka näyttää suorastaan perustuvan valheelle. Sisäministeriön, Maahanmuuttoviraston ja poliisin edustajien puheisiin tulee suhtautua suurella varauksella, koska heidän tarkoituksellisen retoriikkansa lähtökohta on pitää kansalaiset “oikeassa” uskossa, ei kertoa totuutta.

Lainaus Noam Chomskylta selittää mistä on kysymys  [1,3]. “Tietämätön” enemmistö on saatava pois häiritsemästä ja se on saatava toimimaan “oikein sen omaksi parhaaksi”, koska jos sen annetaan osallistua, tapahtuu kaikenlaisia virheitä, kun taas “me vastuulliset” osaamme päättää; (lähdetäänkö Vietnamin sotaan, hyökätäänkö Irakiin, puretaanko pankkien sääntely jne.)
“Me vastuulliset osaamme hoitaa asiat.”

Niinpä – yksityistetäänkö luonnollinen monopoli kansakunnan “edun” nimissä. Myydäänkö aseita Lähi-itään tietoisina siitä, että niitä käytetään konflikteissa [4]. Tehdäänkö poliittiset lehmänkaupat, joissa betonoidaan hallituspuolueiden intressit perustuslain ja ihmisoikeuksien kustannuksella.
“Me vastuulliset osaamme hoitaa asiat.”

Vapaaehtoistyössäni olen ollut mukana lukemattomissa yrityksissä korjata vääryyksiä. Se on valitettavasti onnistunut vain suurella vaivalla yksittäistapauksissa, kun apuna ovat olleet parhaat asiantuntijat, tai jos asia on noussut laajasti julkisuuteen pelästyttäen vallanpitäjät. Sen sijaan mitkään vetoomukset, kantelut tai epäkohtien esiin tuominen eivät ole muuttaneet toimintatapoja saati lakeja. Edes YK:n ja muiden kansainvälisten järjestöjen huomautukset eivät murra vallanpitäjien muuria [5]. Hallitus jyrää ohjelmaansa mistään piittaamatta ilmeisesti loppuun asti, koska
“Me vastuulliset osaamme hoitaa asiat.”

Suunnitelmallinen retoriikka, mikä tähtää siis “tietämättömän” enemmistön pitämiseen pois häiritsemästä, perustuu osaltaan siihen, että vallanpitäjät eivät vastaa kysymyksiin totuudenmukaisesti vaan toistavat mantran tavoin sitä, kuinka asiat mukamas ovat, vaikka se ei olisi totta.

Viranomaiset eivät saa kommentoida yksittäistapauksia, minkä taakse he sitten piiloutuvat silloinkin, kun kommentointi yleisessä kontekstissa olisi mahdollista.

Räikeintä on tietysti suora valehtelu. Esimerkiksi pääministeri Juha Sipilä sanoi äskettäin tv:ssä, että suurin osa Eurooppaan tulevista turvapaikanhakijoista tulee taloudellisten syiden vuoksi, mikä ei pidä alkuunkaan paikkaansa [6,7]. Jos kyse oli tietämättömyydestä, niin Suomea EU:n neuvottelupöydissä edustaa henkilö, joka ei tunne edes perusasioita.

Helmikuussa 2017 MigriLeaks listasi kuusi silloisen sisäministerin Paula Risikon esittämää “vaihtoehtoista totuutta” [8]:

  • Jokainen turvapaikkapäätös käsitellään yksilöllisesti.
  • Jokainen turvapaikkahakemus käsitellään laadukkaasti.
  • Meillä katsotaan jo siinä hakuvaiheessa, että onko maa sellainen, mihin voi palata.
  • Kun tulee se lainvoimainen päätös, kielteinen päätös, sitten pohditaan, että miten se vapaaehtoinen paluu onnistuisi. Järjestö ja poliisi hoitaa sen ja lähtökohtaisesti mietitään, että mikä olisi ihmiselle parasta. — Ei pakkopalautuksia, vain näitä vapaaehtoisia palautuksia.
  • Me toimimme täysin Suomen lainsäädännön mukaan.
  • Suomalaisessa turvapaikanhakujärjestelmässä ihmisiä kohdellaan arvokkaasti, he saavat jo hakuprosessin aikana turvan ja tarvittavat palvelut.

Yksikään näistä väittämistä ei pidä paikkaansa. Risikko vain toistaa miten asioiden tulisi olla pitääkseen “tietämättömän” enemmistön pois häiritsemästä.
Vaarallista on se, että vaikutusvaltaisen henkilön auktoriteettiasemastaan lausuma valhe muuttuu kyseenalaistamatta totuudeksi monen myötämielisen kuulijan ajatuksissa. Näin tapahtuu erityisesti, jos media ei lainkaan kyseenalaista tai tarkista vallanpitäjän sanomisten todenperäisyyttä.

Terminologia liittyy kiinteästi tarkoitushakuiseen retoriikkaan. Valtaapitävät ovat kautta aikain osanneet hämärtää todellisuutta käyttämällä harhaanjohtavia ilmaisuja ja sanastoa. Pahimmassa tapauksessa demonisoidaan jotain ihmisryhmää. Tällaisen retoriikan ja propagandan tarkoitus on johtaa “tietämätön” enemmistö harhaan. Poliittiset pötypuheet sulatetaan hymähtäen tiettyyn rajaan asti, mutta pohjimmiltaan suomalaiset ovat oppineet luottamaan oikeuteen ja kohtuuteen viranomaisten ja poliitikkojen toimissa. Tämä suhtautuminen ei ole muuttunut, vaikka nykyiset vallanpitäjät ovat ylittäneet räikeästi hyväksyttävyyden rajan. Kun kysymys on ihmishengistä ja -kohtaloista, pötypuheille ei saisi olla sijaa. Tämä on myös juurisyy omalle aktivoitumiselleni. Toinen syy on se, miten valtaapitävät ovat onnistuneet rapauttamaan Suomen hyvän maineen ihmisoikeuksia kunnioittavana eurooppalaisena oikeusvaltiona.[9,10].  

Esimerkkejä tarkoitushakuisesta terminologiasta:

Laittomasti maassa oleva. Ennen nykyistä hallitusta samasta asiasta käytettiin termiä paperiton. Henkilö, jolla ei ole maassa oleskeluun oikeuttavia matkustusasiakirjoja tai oleskelulupaa. Termi “laittomasti maassa oleva” on totta, mutta tarkoituksellisesti mustamaalaava ja sitä käytetään turvapaikanhakijoiden demonisointiin ja pelon lietsontaan. Termi lanseerattiin ministerityöryhmän maahanmuuttopoliittisessa toimenpidesuunnitelmassa [11]. Aiemmin henkilöille, joita ei voitu palauttaa annettiin tilapäinen B oleskelulupa, mikä takasi ihmisarvoisen kohtelun.   

Vapaaehtoinen paluu. Suomen kielessä vapaaehtoinen paluu tarkoittaa sitä, että henkilö palaa omasta vapaasta tahdostaan. Samaa suosittaa Eurooppalaisten pakolaisjärjestöjen kattojärjestö (ECRE) [12].  Aidosti vapaaehtoisia paluitakin tietysti on, mutta viranomaisten ja hallituksen käyttämä termi vapaaehtoinen paluu ei tarkoita ainoastaan sitä, vaan antaa tarkoituksellisesti väärän kuvan aina, kun kyseessä on tilanne, jossa turvapaikanhakijalla on kaksi vaihtoehtoa: joko palata oman tahtonsa vastaisesti, rahattomana hengenvaaraan sodan ja vainon kurimuksessa tai jättäytyä täällä yhteiskunnan ulkopuolelle paperittomaksi (laittomasti maassa olevaksi). Tällöin kyse on  paluusta pakon edessä, mikäli haluaa noudattaa Suomen lakia. Oikea termi tällöin olisi pakkopalautus.   

Pakkopalautus puolestaan tarkoittaa poliisin väkisin suorittamaa tahdon vastaista palauttamista. Sitä, että poliisi ottaa talteen (vangitsee) kielteisen päätöksen saaneen turvapaikanhakijan ja palauttaa hänet väkisin poliisisaattueessa lentokoneeseen tai lähtömaahan asti. Oikea termi tälle olisi väkivaltainen palautus.

 

Mielikuvia muokataan monin tavoin ja esimerkkejä vallanpitäjien valehtelusta on lukemattomasti. Uskon esiin nostamieni havaintojen riittävän kuitenkin antamaan käsityksen siitä mitä tarkoitan. Puhun tässä ainoastaan turvapaikanhakijoihin liittyvästä ulkomaalaispolitiikasta. Toivottavasti joku tarkkailee myös muita hallinnonaloja.

Oma uskoni Suomen nykyisiin vallanpitäjiin, niin poliitikkoihin kuin viranomaisiin, on murentunut. En luota heihin lainkaan. Tuntuu siltä, että lähes kaikissa hallituksen toimissa on kysymys vallasta ja/tai rahasta. Niiden rinnalla aatteella, moraalilla, oikeudenmukaisuudella tai edes laeilla ja ihmisoikeuksilla ei näytä olevan juurikaan painoarvoa.

JUKKA ERÄKARE

 

Lähdeviitteet:

[1] Documentary by  Fred Peabody, Peter Raymont and Jeff Cohen  –  “All Governments Lie”  (päivitetty 3.10.2018)

[2] I.F.Stone

[3] Noam Chomsky

[4] Yle 17.9.2018 – Patrian vaunut kuvattu Jemenin sodassa

[5] UNICEF – Suomi rikkoo räikeästi turvapaikanhakijalasten oikeuksia  

[6] Uusi Suomi 2.9.2018 – Sipilän heitto maahanmuuttajista suututtaa

[7] Uusi Suomi 4.9.2018 – Selitys Sipilän prosenteille

[8] MigriLeaks – Risikon kuusi vaihtoehtoista totuutta

[9] Martin Scheinin – Teesi 7.

[10] Uusi Suomi 16.9.2018 –  Kova arvio oikeusvaltion murenemisesta

[11] Toimenpidesuunnitelma laittoman maassa oleskelun ehkäisyyn ja hallintaan 

[12] Vapaaehtoisen paluun käsikirja – Tiivistelmä sivu ii 4. kappale

 

 

           

Hanan & Khalid

Maahanmuuttovirasto käännyttää teidät kotimaahanne Irakiin

Pakolaisten puolesta ry:n dokumentti eräästä vainoa pakenevasta perheestä, joka hakee turvaa Suomesta.

 

 

                

Tottelematon valtio nimeltä Suomi

Tottelematon valtio nimeltä Suomi

 

”Oikeusvaltio ei toimi, jos jokainen saisi päättää, mitä lakeja pitää itseään sitovana”, kommentoi SDP:n eduskuntaryhmän puheenjohtaja Antti Lindtman vihreiden eduskuntaryhmän lainsäädäntösihteerin Aino Pennasen lentokoneprotestia. (IL 2018)

”Ja on lievästi sanottuna erikoista, että Pennanen katsoi protestinsa välttämättömäksi, vaikka hän ei edes tiennyt, kuka lentokoneessa istunut karkotettava mies on, mistä syystä hänet karkotetaan ja minne hän oli matkalla.”, kirjoittaa Ilta-Sanomien kolumnisti Ulla Apelsin. (IS 2018a)

Olen yleisellä tasolla edellä olevien väitteiden kanssa samaa mieltä. Mielivaltainen lakien noudattaminen murentaisi yhteiskunnan, kun toisten käyttäytymistä ei voisi ennakoida. Myös mielenilmauksen moraalinen oikeutus riippuu siitä millaista henkilöä puolustetaan (nuhteetonta vai rikoksiin syyllistynyttä) ja miltä häntä puolustetaan (voiko palautus aiheuttaa henkilölle hengenvaaran).

Pennasen lentokoneprotesti ei ole ideaali tapa muuttaa Suomen turvapaikkalainsäädäntöä ja sen hän myöntää itsekin. (IS 2018b). Sen sijaan, että juuttuisimme väittelemään yksittäisen ihmisen spontaanin protestin moraalisesta taseesta, katse pitäisi kääntää yksilöstä valtioon. Noudattaako Suomi oikeusvaltioperiaatteita? Tietääkö Suomi mitä poliisin saattamille turvapaikanhakijoille käy? Vastaukseni molempiin on ”ei.”

Kyse ei ole whataboutismista, vaan siitä, että valtiolla on valta tehdä alueellaan oleskelevien ihmisten elämän kannalta ratkaisevia päätöksiä ja kantaa siitä myös yksittäistä ihmistä suuremman vastuun. Suomi noudattaa lakeja mielivaltaisesti. Se noudattaa istuvan hallituksen tiukentamia kansainvälistä suojelua koskevia lakeja, mutta viis veisaa perustuslainkohdasta 9.4 §: ”Ulkomaalaista ei saa karkottaa, luovuttaa tai palauttaa, jos häntä tämän vuoksi uhkaa kuolemanrangaistus, kidutus tai muu ihmisarvoa loukkaava kohtelu.” (Finlex a) Palautuskielto löytyy myös Suomen ulkomaalaislaista pykälästä 147§: ”Ketään ei saa käännyttää, karkottaa tai pääsyn epäämisen seurauksena palauttaa alueelle, jolla hän voi joutua kuolemanrangaistuksen, kidutuksen, vainon tai muun ihmisarvoa loukkaavan kohtelun kohteeksi, eikä alueelle, jolta hänet voitaisiin lähettää sellaiselle alueelle.” (Finlex b) Huomio on siinä, että ihmisarvoa loukkaava kohtelu on mahdollista, eikä siinä kuinka todennäköistä se on.

Palautuskielto on kansainvälisen oikeuden keskeinen periaate, johon Suomi on sitoutunut liittyessään YK:n pakolaisyleissopimukseen ja vuoden 1967 pöytäkirjaan vuonna 1968. Palautuskielto on voimassa aina paitsi, jos on kohtuulliset syyt olettaa, että turvapaikanhakija vaarantaa oleskelumaansa turvallisuuden tai syyllistyttyään vakavaan rikokseen vaarantaa yhteiskunnan turvallisuuden. (UNHCR 1977)

Olisi olennaista tietää keitä Suomi palauttaa Afganistaniin ja Irakiin. Ovatko he turvapaikanhakijoita, jotka ovat syyllistyneet vakaviin rikoksiin? Voidaanko heidän perustellusti ajatella olevan turvallisuusuhka Suomelle ja suomalaisille? Suomen oikeusvarmuudesta ei tällä hetkellä ole takeita. Siihen eivät luota esimerkiksi ranskalaiset oikeusistuimet, jotka ovat tähän mennessä ainakin kolmesti jättäneet Dublin-menettelyn kautta palauttamatta Suomeen afganistanilaisia ja irakilaisia turvapaikanhakijoita, koska oikeuspäätöksien mukaan on vaara, että Suomi rikkoo palautuskieltoa. (YLE 2018a, YLE 2018b, HS 2018)

Sisäministeri Kai Mykkäsen mukaan vuonna 2017 ”poliisin Suomesta palauttamista henkilöistä 80 prosenttia ei liittynyt turvapaikanhakuun vaan pääasiassa rikoksiin”. Yhdenvertaisuusvaltuutetun mukaan ”jopa 85 prosenttia poliisin saattaen palauttamista ulkomaalaisista on kielteisen turvapaikkapäätöksen saaneita”. (YLE 2018c). Osittain viranomaiset puhuvat eri asioista: sisäministeri kaikista palautetuista ja yhdenvertaisuusvaltuutettu henkilöistä, jotka eivät suostu palaamaan vapaaehtoisesti. Mykkäsen valitsemat kaikkia palautettavia ulkomaalaisia koskevat luvut luovat virheellisiä mielikuvia pakkopalautettavista turvapaikanhakijoista. Tämä ei edistä järkevää keskustelua Suomen turvapaikkaprosessin oikeusvarmuudesta.

Suomella on Afganistanin kanssa palautussopimus, jonka perusteella Suomi palauttaa sinne vastentahtoiset negatiivisen päätöksen saaneet turvapaikanhakijat. Palautussopimus ei kuitenkaan vapauta Suomea moraalisesta velvoitteesta varmistua siitä mitä palautetuille käy, vaikka sisäministeriön tulkinnan mukaan vastuu palautetuista loppuu Suomen rajalle. Turun yliopiston kansainvälisen oikeuden professori Outi Korhosen mukaan ”Valtion voidaan katsoa vastuussa olevaksi, jos se tietää tai sen olisi pitänyt tietää, että palautettu henkilö on joutumassa tai joutuu vakavien ihmisoikeusloukkauksien kohteeksi palatessaan.” Tätä tulkintaa tukee Euroopan ihmisoikeustuomisistuimen oikeuskäytäntö, jossa katsotaan palautettava valtio vastuulliseksi varmistamaan palautetun inhimillinen kohtelu palautusmaassa. (Suomen Kuvalehti 2017).

Saako Suomi päättää mitä lakeja se pitää itseään sitovina? Mihin loppuu Suomen vastuu palautettavista?

 

Kirjoittanut yhteiskuntatieteiden maisteri TUULIA REPONEN

 

Lähteet:

Finlex a. 11.6.1999/731 Suomen perustuslaki.

https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1999/19990731#L2P9 (haettu 4.8.2018).

Finlex b. 30.4.2004/301 Ulkomaalaislaki.

https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2004/20040301#L9P147b (haettu 4.8.2018).

IL, 2018. SDP:n Lindtman vihreiden lainsäädäntösihteerin protestista: ”Oikeusvaltio ei toimi, jos jokainen saisi päättää, mitä lakeja pitää itseään sitovana” https://www.iltalehti.fi/politiikka/201808012201109663_pi.shtml (haettu 4.8.2018).

IS, 2018a. Ulla Appelsinin kommentti: Suomi ei ole 50-luvun Alabama – entä jos lainkuuliaisuus onkin salaisuutemme? https://www.is.fi/politiikka/art-2000005777544.html (haettu 4.8.2018).

IS, 2018b. Vihreiden Aino Pennanen oli lähdössä lomalle, kun huomasi vaikertavan miehen – idea protestista syntyi hetkessä. https://www.is.fi/kotimaa/art-2000005775585.html (haettu 4.8.2018).

Suomen Kuvalehti, 2017. Pakkopalautukset: Suu tukkoon tyynyllä, ei lupaa hyvästeihin tai puheluihin – ”Toimimme kuten laki sanoo”. https://suomenkuvalehti.fi/jutut/kotimaa/pakkopalautukset-suu-tukkoon-tyynylla-ei-lupaa-hyvasteihin-tai-puheluihin-toimimme-kuten-laki-sanoo/?shared=987408-71fa706c-4 (haettu 4.8.2018).

UNHCR, 1977. Note on Non-Refoulement (Submitted by the High Commissioner)Note on Non-Refoulement (Submitted by the High Commissioner) EC/SCP/2. http://www.unhcr.org/excom/scip/3ae68ccd10/note-non-refoulement-submitted-high-commissioner.html (haettu 4.8.2018).

YLE 2018a. Ranskan tuomioistuin esti jälleen turvapaikanhakijan palautuksen Suomeen – olisi Afganistanissa “vaarassa joutua epäinhimillisen ja halventavan kohtelun kohteeksi”  https://yle.fi/uutiset/3-10335368?utm_source=twitter-share&utm_medium=social (haettu 5.8.2018).

YLE 2018b. Ranskassa kyseenalaistettiin Suomen linjaus palauttaa turvapaikanhakijoita: Ristiriidassa ihmisoikeussopimusten kanssa? https://yle.fi/uutiset/3-10066708 (haettu 5.8.2018).

HS 2018 Ranska esti jälleen turvapaikanhakijoiden palautuksen Suomeen – Lapsiperhettä olisi uhannut palautus Kabuliin. https://www.hs.fi/politiikka/art-2000005646589.html

YLE 2018c. Yhdenvertaisuusvaltuutettu: Jopa 85 prosenttia poliisin saattaen palauttamista turvapaikkaa hakeneita. https://yle.fi/uutiset/3-10336746 (haettu 4.8.2018).

 

      

 

 

Etelä-Irakin levottomuudet

Etelä-Irakin levottomuudet uhkaavat rauhan kehitystä

Ikoniseksi muodostunut kuva mielenosoituksista

Kansainvälistä mediaa seuraavat suomalaiset ovat viimeisten päivien aikana saaneet lukea Irakiin levinneistä uusista levottomuuksista.Tällä kertaa kyse ei ole islamisteista tai valtioiden välisestä sodankäynnistä, vaan maanlaajuisiksi levinneistä mielenosoituksista, joihin hallintokoneisto on vastannut väkivaltaisesti. Alkunsa mielenilmaukset saivat Basrasta, Etelä-Irakista, alueelta joka on öljyntuotannon ja kaupan keskus, myös Lähi-Idän Venetsiana tunnettu. Juuri nyt kanaaleista tai myöskään rauhasta ei ole tietoakaan. Mielenosoituksia hajotetaan väkivaltaisesti. Paikoitellen sähköt on katkaistu tunneiksi tai jopa päiviksi, Internet ja mobiiliverkot ovat alhaalla laajoilla alueilla estäen yhteydet ulkomaailmaan. Silti tietoon on tullut, että mielenosoittajia on surmattu. On kuin kesän infernaalinen kuumuus olisi tuonut mukanaan pienen osan helvettiä maan päälle.

Etelä-Irak

Etelä-Irakia on pitkään pidetty epävakaan Irakin rauhallisimpana osana, pohjoisen Kurdistanin ohella. Isis on saanut Basrassa heikosti jalansijaa ja  öljyjalostamot ovat toimineet lähes keskeytyksettä koko sisällissodan ajan. Etelä-Irak on shiia-enemmistöinen mutta on perinteisesti suvainnut – ainakin päällisin puolin rauhanomaisesti – myös muita uskonsuuntia ja uskontoja.

Viimeisen vuoden ja kuukausien aikana Basran alueelta on kuitenkin alkanut tihkua uutisia pahenevista levottomuuksista. Esim. Reuteurs kirjoitti syksyllä 2017 öljynjalostamojen hankaluuksista alueella ja niiden kokemista uhkista [1].

Nyt tilanne on eskaloitunut tavalla, joka jo tuolloin oli nähtävissä. Basra on ollut suhteellisen rauhallinen, mutta alue ei koskaan ole ollut Irakin keskushallinnon hallinnassa. Se on ollut koko Isis/Daeshin vastaisen taistelun ajan ja jo sitä ennen heimojen ja heimotaustaisten militioiden keskinäisten voimamittelöiden pelikenttä. Heimojen valta kasvoi entisestään hallituksen joukkojen ja poliisivoimien siirtyessä pohjoiseen taistelemaan Isistä vastaan, mikä loi turvallisuustyhjiön [2]. Tämä on johtanut myös rikollisuuden kasvuun. Merenrantakaupunki on myös salakuljetuksen ja huumekaupan keskus [2].

Tilannetta hankaloittaa osaltaan myös se, että monet militioista ja osa niihin kytkeytyvistä heimoista, ovat myös kytköksissä Iraniin. Heimoilla voi olla jäseniä yli valtion rajojen – valtioiden rajat tässä muodossaan ovat kuitenkin suhteellisen uusi keksintö ja sukulaisuussuhteet jatkuvat huomattavasti pidemmälle historiaan. Kauppasuhteet raja-alueilla ovat myös vaikuttaneet suhteiden muodostumiseen, niin Irakissa kuin muuallakin.

Ongelmia aiheuttaa Iranin pyrkimys vaikuttaa lähialueidensa politiikkaan. Militioita tiedetään koulutetun Iranissa  ja osa näiden johtohahmoista on selkeästi iranilaismielisiä [3].  Yhteinen uskonto – shiialaisuus – yhdistää Irania ja Irakin ’Iran-mielisiä’. Mahdollisesti kyse on myös yhteisestä vihollisesta – Yhdysvalloista.

Iran ei kuitenkaan ole pelkästään hyvä kumppani Etelä-Irakille. Basra on meren rannalla ja hyvin kuuma kaupunki. Vesi on suolaista ja sitä on vähän. Maatalousvettä saadaan kahdelta suunnalta, joista toinen on alkukanavaltaan Turkin hallussa  ja toinen Iranin. Omalla puolellaan Turkki on padonnut vesistöä, mikä aiheuttaa kiistoja. [4]  [5]

Myös Iran harjoittaa maanviljelyä osin epäsuotuisissa oloissa. Ilmastonmuutos on pahentanut tilannetta ja laajenevat öljykentät saattavat myös olla osasyyllisiä ongelmiin. Veden suolapitoisuus on nousussa. Irakin puolelle juoksutettu vesi on enimmäkseen suolaista ja kelvotonta sekä juomavedeksi että maatalouskäyttöön [4] [6].

Basran pohjoispuolella on suuria öljykenttiä, jotka tuottavat suuren osan Irakin vientivoitoista. Basran kaupungin yötaivas hohtaa öljy-yhtiöiden turvasoihtujen ikuisista liekeistä ja ajoittain maakaasu roihahtaa lähiöissä tuleen. Mutta asukkaat sietävät tilannetta, sillä öljy ja maakaasu ovat myös tulonlähde. Tai ovat ainakin olleet. Öljynjalostamot kuuluvat osin kansainvälisille yhtiöille, kuten Shellille tai venäläiselle Lukoilille, ja osin kansallisille yrityksille. Molemmat palkkaavat pääosin työntekijöitä ulkomailta tai muualta Irakista, eivät Basrasta. Siten hyödyt öljyntuotosta valuvat alueen ulkopuolelle. Haitat kuitenkin jäävät Etelä-Irakiin, mikä on aiheuttanut yhä enenevässä määrin pahaa verta. Basrassa ja sen lähialueilla erityisesti nuorisotyöttömyys on korkeaa [7].

Heikentyneet elinolosuhteet aiheuttaneet levottomuutta

Isisin vastainen taistelu on heikentänyt tavallisten irakilaisten elämänlaatua. Liikkuminen on muuttunut vaarallisemmaksi ja infrastruktuuri yleisesti heikentynyt. Riippuvuus valtion ulkoisista, epävirallisista järjestelmistä, kuten heimoista ja suvuista, on lisääntynyt. Monille, erityisesti naisille, vanhuksille ja lapsille,  pääsy lääkäriin on mahdottomuus. Koulutus ja pääsy koulutuksen pariin on heikentynyt ja riippuu yhä enemmän varallisuustasosta [8]. Sähköstä ja vedestä on ajoittaisia puutteita [9] [10]

Vaikka taistelu Isistä vastaan on enimmäkseen päättynyt, ovat ongelmat jääneet. Ihmiset sietävät poikkeusoloja oman aikansa ja sen jälkeen alkavat protestoida. Nyt irakilaisten mitta alkaa olla täysi.

Protestit alkoivat Basrasta  8.heinäkuuta ja levisivät nopeasti lähialuelle. Mielenosoituksissa haluttiin kiinnittää huomio kroonisiin ongelmiin sähkön- ja vedenjakelussa, jotka ovat käyneet sietämättömiksi kesän tullessa ja lämpotilan noustessa Etelä-Irakissa lähelle 50 celsiusastetta. Toinen mielenosoitusten kohde oli hallituksen korruptoituneisuus, joka osaltaan on nähty erityisesti Etelä-Irakia vaivaavan työttömyyden taustalla [11].

Mielenosoitukset

Mielenosoitukset olivat rauhanomaisia – ihmiset marssivat, eivätkä mielenosoittajat olleet millään lailla aseistettuja. Hallituksen joukkojen sekä joidenkin militioiden ratkaisu tilanteeseen oli hajottaa mielenosoituksia vesitykein, kyynelkaasulla, ampumalla ilmaan sekä katkaisemalla internetyhteydet useiksi päiviksi – ei vain Basrassa, vaan koko Irakissa. Hallitus määräsi myös sähkökatkoja, jotka kestivät useita tunteja kerrallaan, jopa päivän – huolimatta vaarallisen kuumasta säästä [11].  

Mielenosoitukset levisivät nopeasti ympäri Irakia, myös Bagdadiin. Rauhanomaisina marsseina alkaneista mielenilmauksista tuli joissain paikoin äkäisiä mellakoita ja ihmiset hyökkäsivät myös erinäisiin kaupunkien rakennuksiin. Paikallisilta tulleiden tietojen mukaan mielenosoittajien joukossa on ollut aseistettuja henkilöitä, jotka ovat mahdollisesti olleet militioiden, hallituksen tai Iranin lähettämiä agitaattoreita – tarkoituksena eskaloida tilanne ja saada vastapuolen sotilaille oikeutus käyttää väkivaltaa. Toisaalta on tapahtunut myös summittaista tuhotyötä ja ryöstelyä, mutta tiettävästi melko vähän. Mielenosoittajat ovat kohdistaneet aggressionsa niitä vastaan, joiden kokevat olevan vastuussa kansalaisille aiheutuvista vaikeuksista. Perjantaina pääministeri Haider Al-Abadi lensi Basraan keskustelemaan mielenosoittajien kanssa ja esitti lupauksen puuttua ongelmiin. Hän muunmuassa lupasi lisätä öljy-yhtiöiden käyttämää paikallista työvoimaa. Kuitenkin mielenosoitukset ovat tämänkin jälkeen jatkuneet [11]

Mielenosoitusten aikana ja sen jälkeen on surmattu useita ihmisiä. Joissain tapauksissa epäillyt agitaattorit ovat ampuneet aseettomia mielenosoittajia tai poliiseja. Sotilaat ja poliisit ovat myös jossain tapauksissa ampuneet kohti mielenosoittajia [12].  

Tiedonvälitys

Luotettavan tiedon saanti tapahtumista on hankalaa, sekä ulkomaiselle medialle että irakilaisille itselleen. Yhtenä ongelmana on Irakin hallituksen tahallisesti aiheuttamat katkokset internetin toiminnassa, jotka ovat estäneet kommunikoinnin ulkomaailmaan – videoita ja valokuvia ei ole voitu välittää reaaliaikaisesti. Toinen, pidempiaikainen ongelma on riippumattoman median vähäisyys maassa [13].

Lähes kaikki tai kaikki viralliset uutiskanavat Irakissa ovat jonkin puolueen tai militian hallinnassa tai osoittavat kuuliaisuutta hallitukselle [13]. Se näkyy uutisoinnissa. Esimerkiksi Basrassa tapahtuneet heimojen ja eri militioiden väliset raskaasti aseistetut välienselvittelyt on medioissa kuitattu kärhämiksi, joihin turvallisuusjoukot ovat puuttuneet. Reaaliaikaiset videot ovat voineet antaa täysin toisenlaista kuvaa ’kärhämästä’ tai turvallisuusjoukkojen puuttumisesta. Irakilaiset itse eivät juurikaan luota median puolueettomuuteen. [14 Tyypillinen esimerkki uutisoinnista]

Journalistien työtä häiritsee myös hallinnon nihkeä suhtautuminen lehdistönvapauteen. Näidenkin mielenosoitusten aikana toimittajien työhön on puututtu Irakin perustuslain vastaisesti. Al-Shafak uutiskanava raportoi toimittajien pidätyksistä selkeästi pelottelutarkoituksessa. Viitisenkymmentä toimittajaa on ollut tai on yhä tätä kirjoitettaessa pidätettynä eri puolilla Irakia  heidän työnsä estämiseksi [15].

Paikalliset välittävät tietoa toisilleen ja ulkomaailmaan aina kun mahdollista. Kertomukset voivat olla värittyneitä – myös yksityisillä ihmisillä on omat poliittiset tai heimoyhteytensä – mutta asioiden ollessa tosia samansisältöisiä kuvauksia saapuu useilta ja erilaisilta tahoilta.

Basrasta ja lähialueilta on saatu useita kuvauksia hallituksen joukkojen ja militioiden mielenosoittajiin kohdistamasta ylimitoitetusta väkivallasta. Myös Bagdadista on raportoitu kuolemantapauksia. Raportit ovat tulleet lähes kaikki tavallisilta kansalaisilta, ei median edustajilta.

Levottomuudet uhkaavat rauhan kehitystä

Mielenilmaukset jatkuvat Basrassa ja ovat levinneet ympäri maata. Kuinka kauan ne jatkuvat on vaikea sanoa. Irakin pääministerin Haider Al-Abadin eleestä huolimatta. hallinto ei ole tehnyt mitään todellista puuttuakseen ongelmiin: vesipulaan, sähkökatkoihin, lääkehoidon riittämättömyyteen, työttömyyteen ja köyhyyteen, jotka piinaavat Basraa ja Etelä-Irakia tuottoisista öljylaitoksista huolimatta. Ellei hallinto vastaa näihin kysymyksiin ja tee niin pikaisesti, on Irak pian jälleen kaaoksen partaalla [7] [11] [12].

 

TIINA PELKONEN

 

Lähteet:

[1] https://www.reuters.com/article/us-mideast-crisis-iraq-oil-basra/tribal-clashes-political-void-threaten-oil-installations-in-iraqs-south-idUSKCN1BM1BJ

[2] https://www.osac.gov/pages/ContentReportDetails.aspx?cid=21397

[3] https://foreignpolicy.com/2017/10/18/iraqs-shiite-militias-are-just-getting-started/

[4] https://www.thenational.ae/world/mena/in-southern-iraq-drought-tightens-its-grip-1.724594

[5]http://www.kurdistan24.net/en/news/6376fa97-d458-4c7e-a083-201ed2294c05

[6] https://www.thenational.ae/opinion/comment/scarcity-and-strife-are-etching-away-at-region-s-climate-1.672228

[7] https://www.independent.co.uk/news/world/iraq-protests-deaths-oil-south-basra-samawa-a8449706.html

[8]. https://medium.com/stories-from-unicef-in-iraq-english/unicef-helps-682-000-children-access-education-in-iraq-in-2016-818e6b70b87

[9]. http://www.kurdistan24.net/en/news/167f7916-f4b4-45c1-afa5-2d43a09273bf

[10]https://www.reuters.com/article/us-iraq-water-security/as-climate-threats-grow-iraq-battles-a-new-enemy-water-shortages-idUSKBN1E627O https://www.epic-usa.org/healthcare-in-crisis/

[11] https://www.aljazeera.com/news/2018/07/iraq-deadly-basra-protests-spread-cities-180716161530993.html

[12].  http://www.shafaaq.com/en/En_NewsReader/51b89926-bb1f-4efd-9739-d07e69be4d16

[13]. (https://medialandscapes.org/country/iraq )

[14] http://www.alsumaria.tv/mobile/news/220078/iraq-news?utm_campaign=magnet&utm_source=article_page&utm_medium=related_articles )

[15]. http://www.shafaaq.com/ar/Ar_NewsReader/6b27af54-ae1e-406e-bdd7-e5cf2afb83b6

 

    

Syrjintä piiloutuu rakenteisiin

Syrjintä piiloutuu rakenteisiin

Kirjoittanut FD Nora Repo, We Are a Welcoming Europe -kampanjan koordinaattori Suomessa, Ristin suojassa -projektityöntekijä, erityisdiakonian yksikkö, Helsingin seurakuntayhtymä

Kysymys ulkomaalaistaustaisten ihmisten oikeuksien toteutumisesta on viimeisten vuosien ajan noussut otsikoihin jatkuvasti niin Suomessa kuin koko Euroopassa. Erityisesti Eurooppaan sen ulkopuolelta saapuneiden ihmisten tilanne huolestuttaa monia. Koko Euroopassa kiristyvä poliittinen ilmapiiri on saanut monet palaamaan eurooppalaisten perusasioiden ja arvojen äärelle. Eurooppaan muualta saapuneet ihmiset tuntuvat testaavan ihmisoikeus- ja perusoikeusjärjestelmiemme toimivuutta. Riittääkö oikeuksia kaikille?

Suomessa on viime aikoina puhuttu paljon siitä, että ongelmat ulkomaalaisten kohtelussa ja heihin kohdistuvissa lain tulkinnoissa kietoutuvat usein siihen, että heidät nähdään ensi sijaisesti ulkomaalaisina ja heidän unohdetaan olevan ihmisiä. Esimerkiksi Suomen Unicef kommentoi maaliskuussa 2018 turvapaikanhakijalasten tilanteen olevan sellainen, että yksikään suomalainen viranomainen ei hyväksyisi vallitsevia menettelyjä, jos kyseessä olisi suomalainen lapsi. Samalla perään kuulutettiin myös sitä, että kansallista ulkomaalaisia koskevaa lainsäädäntöä velvoittavampi on kansainvälinen lapsen oikeuksien sopimus. (Vrt. [1 – Yle 2018]) Näin tulisi olla myös ihmisoikeuksien kanssa, jotka perustuvat ihmisoikeussopimuksiin.

 

Mahdollisuudet eivät ole kaikille ihmisille samat

Yhteiskunnassa suora johonkin ihmisryhmään kohdistuva syrjintä on varmasti kaikkein helpoiten havaittavissa. Se tarkoittaa sitä, että jonkun ryhmän jäseneen kohdistuu syrjivää kohtelua ainoastaan ryhmään kuulumisen takia. Tällainen syrjinnän muoto voi myös olla jotakin toista ihmisryhmää suosivaa ja hyödyttävää. Välillinen eli epäsuora syrjintä taas tarkoittaa, että meillä yhteiskunnassa tai muussa sosiaalisessa yhteisössä on kaikille näennäisesti samat säännöt ja käytänteet, mutta kun niitä sovelletaan, jotkut ryhmät jäävät syrjivän soveltamisen seurauksena yhteiskunnan tai yhteisön marginaaliin.

Olen monesti miettinyt esimerkiksi sitä, että ulkomaalaislain muotoilut ja Suomen EU-jäsenyys hyvin selkeästi muovaavat sitä, keillä on paremmat mahdollisuudet saada Suomeen oleskelulupa. Ulkomaalaiset ovat näennäisesti yhdenvertaisia lain edessä, mutta laki ja/tai sen tulkinnat suosivat toisia ihmisryhmiä ja heidän edesottamuksiaan, esimerkiksi EU-kansalaisia, hyvän toimeentulon omaavia ja helpommin työllistyviä henkilöitä (johtuen esimerkiksi heidän kielitaidostaan tai koulutustasostaan), niin kutsuttujen länsimaiden kansalaisia ja heitä joilla on mahdollisuus asioida oman maansa lähetystössä Suomessa oleskellessaan asiakirjojen saamiseksi. Kaikilla ihmisryhmillä ei siis ole samanlaisia mahdollisuuksia ja he ovat näin ollen eriarvoisessa asemassa toisiinsa nähden.

 

Rakenteellinen rasismi voi olla tiedostamatonta

Rasismi on termi joka omaa voimakkaan poliittisen latauksen. Lisäksi rasismille on historian eri aikoina annettu useita eri merkityksiä. ([2]Puuronen 2011, 53) Rakenteellisesta rasismista puhutaan silloin, kun rasismia ei voida pitää ainoastaan yksilöiden tai ryhmien tuottamana ilmiönä, vaan se on yhteiskuntaa enemmän tai vähemmän pysyvästi luonnehtiva piirre. Rakenteellista rasismia on myös hankala havainnoida ja se voi jäädä täysin huomaamatta ja tiedostamatta. ([2] Puuronen 2011, 58)

Sosiologian professori Vesa Puuronen ([2] 2011, 59 ja 62) pitää rakenteellisena rasismina instituutioiden implementoimia käytäntöjä ja normeja, jotka tukevat ja edesauttavat tilannetta, missä esimerkiksi etniset ja kulttuuriset ryhmät asetetaan toisiinsa nähden eriarvoiseen asemaan. Tällaisia käytäntöjä ja sääntöjä voivat olla syrjivä lainsäädäntö tai instituutioiden syrjivät käytänteet. Rakenteellisen rasismin luonteeseen kuuluu myös se, ettei sen tekijä tai edes teon kohde välttämättä ole tietoinen siitä, että teko on rasistinen. Rakenteellisen rasismin seurauksiin kuuluu muun muassa ihmis- ja poliittisten oikeuksien kieltämiseen liittyvät ongelmat sekä henkilön heikot mahdollisuudet vaikuttaa itseään koskevaan päätöksentekoon. Lisäksi rakenteellinen rasismi voi ilmetä syrjinnän kohteeksi joutuneessa ryhmässä kielellisenä ja kulttuurisena assimilaationa sekä heikompana menestyksenä oppilaitoksissa ja alhaisempana tulotasona.

Rakenteellista rasismia voi olla esimerkiksi se, että jollain teolla on kauaskantoisemmat ja toisistaan poikkeavat seuraukset, tekijän ryhmäjäsenyydestä riippuen. Jos suomalainen varastaa kaupasta omenan ja ulkomaalainen tekee samoin, se vaikuttaa heidän elämäänsä eri tavoin. Ulkomaalainen helposti leimataan tämän jälkeen viranomaisten kirjanpidossa epäilyttäväksi yhteiskunnalliseksi ainekseksi, kun taas suomalaisen tapauksessa ajatellaan monesti, että kyseessä on yksittäinen erehdys. Ulkomaalaisen kohdalla tämä voi tarkoittaa jopa maasta karkottamista.

Se että tehdystä virheestä määrätään rangaistus, jonka jälkeen teko on sovitettu, ei näin ollen tunnu pätevän ulkomaalaisten kohdalla. Pienikin asia voi saada aivan kohtuuttomat mittasuhteet. Ongelmallista tässä on se, että ihmisiä tulisi kohdella yhdenvertaisesti ihmisinä, mutta se ei tällaisessa laintulkinnan raamissa voi toteutua. Ulkomaalaisen rikollisen kohtalona on usein rangaistuksen kärsimisen jälkeen maasta karkottaminen. Tätäkin voidaan oikeudellisesti pohtia siltä kantilta, että onko kyseessä tuplarangaistus (ks. [3] Honkasalo, Näre ja Tervonen 2018).

Myös ulkomaalaistaustaisten perheiden jäsenet voivat joutua tilanteisiin, mistä suomalaisilla tai EU-kansalaisilla ei ole aavistustakaan. Jäsenyyttä perheessä, avioliiton aitoutta tai seksuaalista suuntautumista voi joutua todistelemaan ja siitä voi joutua esittämään viranomaisille erilaisia dokumentteja. Lisäksi useampihenkisen perheen yhdistäminen Suomeen edellyttää huomattavan korkeita kuukausituloja, jotka olisivat suomalaisellekin vaikeasti saavutettavissa. Perheen yhdistämistä vaikeuttaa myös ulkomaalaisten ja erityisesti EU:n ulkopuolelta tulevien kolmansien maiden kansalaisten työllistyminen matalapalkkaisille aloille, usein saatavuusharkinnan kriteerien takia.

 

Puuttumisen vaikeus

Yhteiskunnan rakenteissa piilevällä rasismilla voi olla pelottavat seuraukset, jos siihen ei puututa. Saksassa se johti aikoinaan ensin avoimeen rotuerotteluun ja lopulta kansanmurhaan. ([2]Puuronen 2011, 24) Rasismin hyväksyvä tai sitä sietävä ilmapiiri kantaa siis huolestuttavaa siementä ja asiaan puuttumisen tulisikin kiinnostaa meitä kaikkia.

Rakenteelliseen rasismiin puuttumisessa avoimesti rasistisesti toimiviin ja itseään lmaiseviin yksilöihin kohdistuva oikaiseminen ei riitä. Rasistiset tavat toimia voivat vahvistua järjestelmien ja instituutioiden sisällä, siinäkin tapauksessa, että niissä työskentelevät ja toimivat ihmiset eivät ole rasisteja. ([2]Puuronen 2011, 59) Vaikka rasismia pyrittäisiin vastustamaan yhteiskunnassa hyvinkin avoimesti, se ei välttämättä poista ilmiötä, jos rakenteelliseen rasismiin ei päästä puuttumaan vaan sitä ylläpidetään esimerkiksi lainsäädännön avulla, eri instituutioiden toimintaan perustuvana, synnyttämänä tai niihin sisältyvänä. ([2]Puuronen 2011, 59-60)

Töitä siis riittää, että yhdenvertaisuus toteutuisi. Syrjivien käytänteiden ja lainsäädännön hiljaisella hyväksymisellä voidaan saada aikaan valtavasti tuhoa. Saksalainen filosofi ja poliittinen teoreetikko Hannah Arendt on todennut kirjassaan Totalitarismin synty (1951), että yksi ensimmäisiä merkkejä siitä, että sivilisaation regressio on mahdollinen, on puhe laittomista ihmistä (ks.  [4] The Guardian 2018). Tätä kehitystä olemme saaneet Suomessakin seurata poliittisissa puheenvuoroissa, joissa termi ”paperiton siirtolainen” halutaan korvata ”laittomalla maassaolijalla”. Voitaisiin perustellusti kysyä, täyttyvätkö tässä vihapuheen tunnusmerkit?

 

Lopuksi

Mielestäni kaikkien huolestuttavinta Suomen tämän hetkisessä yhteiskunnallisessa tilanteessa koskien ulkomaalaisten asemaa on dialogin ja vuorovaikutuksen puute. Viranomaistahojen kanssa on erittäin vaikea keskustella ulkomaalaisiin liittyvistä asioista niin, että pienen ihmisen näkökulma tulisi huomioiduksi tai että pienen ihmisen kokemusta pidettäisiin arvokkaana ja oikeassa olevana.

Kun puhutaan maasta toiseen muuttamisesta, perheenjäsenten mahdollisuuksista asua yhdessä samassa maassa ja turvapaikanhausta, kyseessä ovat ihmisen elämän kaikkein suurimmat ja ratkaisevimmat päätökset. Olisikin olennaista, että meillä olisi mahdollisuuksia keskustella asioista niin, että ihmisten tilanteet tulisivat oikeasti kokonaisvaltaisesti huomioiduksi, sellaisessa ilmapiirissä missä viranomaistahot myös avoimesti puhuvat toimintansa motiiveista, pystyvät myöntämään tehneensä virheitä ja virhearvioita päätöksenteossaan ja aidosti haluavat parantaa vallitsevia käytänteitä ihmis- ja perusoikeusmyönteisemmiksi.

Puurosen tutkimuksen mukaan rakenteellisen rasismin toteuttajat voivat monesti olla tietämättömiä teostaan. Jos yhteiskuntajärjestelmän puutteita ulkomaalaisten oikeuksien toteutumisessa voidaan tuoda esille selkeästi ja hyvin perustellen, niihin tulisi tarttua asiaan kuuluvalla vakavuudella. Ei ole olemassa sellaista maata, jossa viranomaiset eivät olisi erehtyneet tai jossa järjestelmä toimisi täydellisesti.

Jotta demokratia toteutuu, on keskeistä, että todellinen yhteiskunnallinen keskustelu tavallisten ihmisten ja viranomaisten välillä mahdollistuu. Jos neuvottelutilanteessa linnoittaudutaan tiettyjen lausuntojen taakse, dialogia ja vuorovaikutusta ei voi olla, eivätkä myöskään inhimillisyys, yhdenvertaisuus ja demokratia voi saada tilaa päätöksenteossa. Nämä puolestaan ovat ihmis- ja perusoikeusmyönteisen laintulkinnan kulmakiviä.

 

Allekirjoita eurooppalainen kansalaisaloite

Allekirjoita suomalainen kansalaisaloite

 

Viitteet:

[1] Yle (2018): Suomi rikkoo räikeästi turvapaikanhakijalasten oikeuksia. (luettu 15.6.2018).

[2] Puuronen, Vesa (2011): Rasistinen Suomi. Helsinki: Gaudeamus Helsinki University Press.

[3] Honkasalo, Veronika, Näre, Lena ja Tervonen Miika (2018): Jakautuuko Suomi?, osa 12: Toteutuvatko maahanmuuttajien ihmisoikeudet Suomessa?   (luettu 15.6.2018).

[4] The Guardian (2018): Five myths about the refugee crises. https://www.theguardian.com/news/2018/jun/05/five-myths-about-the-refugee-crisis (luettu 21.6.2018)-